Keski-Suomen hyvinvointialueen viimeaikaiset uutiset ovat sekoitus taloudellista katastrofia, hallinnollista sekasortoa ja käytännön palveluiden ongelmia. Tapahtumat luovat synkän kuvan järjestelmästä, joka tuntuu kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. On aika nostaa kissa pöydälle: nykyinen hyvinvointialueiden rahoitusmalli ei toimi, ja pelkät säästötoimet johtavat vain palveluiden heikkenemiseen.
Kriisi alkoi rajujen säästösuunnitelmien julkistamisesta, mutta vain päiviä myöhemmin paljastui, että ne eivät riitä. Kuluvan vuoden alijäämän ennustetaan nousevan huimaan 81 miljoonaan euroon. Tämän päälle on pudonnut arviointiryhmän esitys vaativan erikoissairaanhoidon lopettamisesta Keski-Suomessa, mikä osuu suoraan alueen asukkaiden turvallisuuden tunteeseen.
Käytännön tasolla asukkaiden kritiikki on ollut ansaittua. Kun joukkorokotuspäivien järjestelyt Jämsässä ja Keuruulla takkuavat, ajanvaraukset ruuhkautuvat jatkuvasti ja potilastietojärjestelmän päivitys uhkaa ruuhkauttaa kiirevastaanotot Pyhäinpäivänä pakottaen henkilöstön palaamaan paperimerkintöihin, on selvää, että perusasiat eivät ole hallinnassa. Nämä arjen takkuamiset rapauttavat kansalaisten luottamusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Hallinnollinen epäonnistuminen on johtanut alueen johtajan eroon ja vaatimuksiin poliittisen johdon vastuunkannosta. Organisaatiokulttuurissa, jossa työntekijällä voi olla seitsemän esimiestasoa yläpuolellaan ja uhka työpaikan kohtalosta päällä, työmotivaatio ei voi olla korkealla. On huolestuttavaa nähdä, kuinka itse työn tekeminen ja potilaan kohtaaminen jäävät byrokratian jalkoihin.
Talousvajeen kurominen umpeen pelkillä leikkauksilla on sula mahdottomuus. Se johtaa väistämättä palveluiden heikkenemiseen ja toistaisi vanhan sanonnan: ”Leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.” Säästöt kohdistuvat sinne, mistä on jo valmiiksi leikattu liikaa.
Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijoiden luotaamat ongelmat hyvinvointialueilla – hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen epäonnistuminen, palvelujen riittämättömyys ja epäyhdenvertainen saatavuus sekä resurssien ohjautumattomuus suurimman tarpeen alueille – ovat Keski-Suomessa karua arkea.
On aika tunnustaa tosiasiat: Hyvinvointialueiden kriisi ei ole yksittäinen, paikallinen epäonnistuminen, vaan osoitus siitä, että rakenne ja rahoitus ovat perustavanlaatuisesti viallisia.
On löydettävä poliittista tahtoa ja asiantuntemusta päivittää hyvinvointialueiden rahoitus vastaamaan todellista palveluntarvetta. Rahoituksen on oltava ennakoitavaa ja riittävää, jotta inhimillisesti tärkein – ihmisten peruspalvelut ja hoito – voidaan turvata. Ilman tätä peruskorjausta kriisit tulevat vain syvenemään, ei vain Keski-Suomessa, vaan koko maassa.
