Hyvän reitistön ominaisuudet voidaan jakaa useisiin keskeisiin osa-alueisiin, jotka tekevät reitistä turvallisen, houkuttelevan ja käyttäjäystävällisen eri kohderyhmille.
1. Selkeä ja luotettava opastus ja merkintä:
Jatkuva ja tiheä reittimerkintä: Merkintöjä on riittävän tiheästi, jotta käyttäjä näkee aina edellisen tai seuraavan merkinnän. Tämä vähentää eksymisen riskiä ja luo turvallisuuden tunnetta, erityisesti kokemattomammille retkeilijöille. Maalitäpläratkaisua pidetään usein kestävänä ja budjettiystävällisenä ratkaisuna.
Viitoitusjärjestelmä: Käytetään kolmea tyyppiä:
- Reitinnimiviitat: Ohjaavat reiteille.
- Etäisyysviitat: Kertovat etäisyyden seuraaviin kiintopisteisiin (etappiajattelu) ja kokonaiskohteisiin (kaukoetapit).
- Kohdeviitat: Tietoa perillä olevasta kohteesta.
Opastetaulut: Sijoitetaan reitistön lähtöpisteisiin, sisältävät karttoja, tietoa reitistä, palveluista ja turvallisuusohjeista.
Reittien nimeäminen: Selkeä ja johdonmukainen nimeäminen on osa turvallisuutta ja helpottaa suunnistusta.
Ongelmakohtien välttäminen: Pyritään välttämään merkinnöissä ja viitoituksessa hämmentäviä ratkaisuja, kuten liian monen eri reitin päällekkäisyyttä samassa kohdassa.
2. Turvallisuus ja ylläpito:
Turvallisuus: Reitin tulee olla käyttäjilleen turvallinen. Vaarallisia osuuksia tulee välttää tai varoittaa niistä selkeästi.
Reitin kunto: Reitit ja taukopaikat ovat siistejä ja hoidettuja. Hoitamattomat paikat ja roskaisuus aiheuttavat harmia ja vähentävät miellyttävyyttä.
Palvelut: Riittävä määrä taukopaikkoja, kuten laavuja, keittokatoksia ja tulentekopaikkoja, sopivilla etäisyyksillä.
3. Käyttäjäkokemus ja saavutettavuus:
Kohderyhmät huomioiden: Reitistö tarjoaa eri pituuksia ja vaativuustasoja eri kävijäryhmille (esim. lapsiperheet, aloittelijat, kokeneet vaeltajat). Sopiva päivämatka useimmille on noin 10–15 km.
Monipuolisuus ja esteettisyys:
- Maisemakokemus: Reitin varrella on monimuotoisia, mielenkiintoisia ja esteettisesti miellyttäviä maisemia. Korkeuserot, vesi, vehreys, vanhat puut ja avarat/sulkeutuneet maisemat luovat vaihtelua.
- Omaleimaisuus: Ainutkertaiset kohteet ja nähtävyydet lisäävät kiinnostavuutta. Esimerkiksi rotkot, huiput, historialliset kohteet tai luonnonilmiöt.
Hyvä saavutettavuus: Lähtöpisteisiin on helppo päästä, ja niissä on selkeästi merkityt pysäköintialueet tai julkisen liikenteen yhteydet huomioitu.
4. Reittitieto ja markkinointi:
Inspiroiva reittitieto: Reitin kuvaukset herättävät tunteita ja antavat aihetta haaveiluun. Pelkkien faktojen lisäksi kuvataan reitin elämyksellisyyttä ja kohokohtia. Laadukkaat valokuvat ja videot ovat tärkeitä.
Totuudenmukaisuus: Reitin kunnosta, vaativuudesta, maisemista ja palveluista kerrotaan rehellisesti, jotta reitti lunastaa kävijälle maalatut mielikuvat.
Kattavat tiedot: Reittikartat, tietoa alueen luonnosta, kulttuurista ja historiasta. Tieto siitä, minne reitit jatkuvat ja mitkä ovat opastettavat kiintopisteet.
5. Johdonmukaisuus ja yhteistyö:
Kokonaisvaltainen suunnittelu: Reitit nähdään osana laajempaa alueellista reitistöä ja reittituotetta.
Yhteistyö: Ylläpitäjien ja eri toimijoiden välinen yhteistyö varmistaa, että reittimerkintä ja ylläpito ovat johdonmukaisia ja laadukkaita, vaikka reitin ylläpitäjän raja ylitettäisiinkin.
