Puhkeaa ruska, paletti maan, Keltaiset, punaiset lehtien aallot. Oksilta irtoaa hiljaa, hauraan, Tuulet ne vievät kuin haaveet kallot.
Ilma on kuulas, kirkas, viileä, Aamuissa halla, kuurainen maa. Jokainen henkäys on puhdasta mieltä, Varjoissa päivän valoisaa saa.
Mutta kun syksyn myrskyt ryntää, Pimeys peittää jo illan ajan. Sateen rummutus ikkunaa lyö, Metsässä puut nyt huojuu, taipuu.
Valon pisaroita säästeliäästi, Yöt ovat pitkät ja mustat kuin multa. Mieli etsii lämpöä, suojan hiljaa, Kun pimeys valloittaa maailman multaa.
