Unimatti katosi

Yöllä kolmen huudeilla oli pakollinen vanhoille miehille ominainen veskireissu. Siinä samassa unimatti otti hatkat ja pakeni paikalta. Nukkumisesta ei meinannut tulla enää yhtään mitään. Tyhjät ajatukset pyöri päässä. Aikansa kun pyöriskelin ja unimatti palasi hiippaillen taloon. Hetken kait sitä tuli vielä nukuttua ennen kuin työt kutsuivat.

Oishan tuota joutanut paremminkin nukkumaan. 😉

eFatbike - Pienami / Rapuallas

Aurinko paistoi ja peltoreitin kokeilu oli edessä. Ensin ajelin Jämsän Nesteelle. Rusulan kautta ajoin Pahkalaan ja edelleen Pienamintietä aina tien päähän saakka. Sitten koitti pelto osuus. Vilja oli puitu, joten siitä vaan yli ison peltoaukeaman. Päädyin Pöyhölään ja matka jatkui kohti legendaarista Pavia. Ylitin Tampereen junaradan. Kuokkalan ja Koskelan talon ohitse poljin Alhon huopatehtaalle. Sitten ohitin Juvenin kosken ja painelin Matkosvuoren lansipuoltise Hallin tielle. Jatkoin matkaa Haaralankankaan vedenottamon ohitse aina Rapualtaille saakka. Sitten ajelin Rapakontien jatketta aina Pietilaan saakka. Vitikkalan sillan kautta ylitin joen, mutta kun mittarissa oli vielä alle 30 km, niin piti tehdä "Salmiset". Muutama mutka piti vielä tehdä, jotta tuli 30 km täyteen.

Matkalla oli yksi maitolaituri ja ilmeisesti renkipoika sen kupeella.

Matkaa kertyi 30,2 km.

Haaralankankaalla mietin, että miksi hevosia ja koiria ei saa siellä ulkoiluttaa. Hirvet ja pupujussit sekä metsän linnut saa sinne kuitenkin tarpeensa tehdä. Ja niin saa tehdä ihminenkin. Ei ollut kielletty kieltomerkillä. Myös endurokuskit saavat ajella alueella. Mutta kaikkeahan ei ole tehty maalaisjärjellä ymmärrettäväksi.

eBike - Alhojärvi / Kaipola

Ulko-oven kynnyksen yli pääseminen on joskus henkinen haaste. Mutta sen ylitettyäni suuntasin ensin Kääpälään. Sitten kohteena oli Alhojärvi. Mystiset Googlen ilmakuvassa olevat kemuratkin selvisivät. Ne on isompien ja pienempien poikien ja tytön "endurokiemuroita" pellolla, linkki. Vauhtia muuten piisasi. Taisi tyttö päihittää aikamiespojat. Lähtöpaikka sijaitsee Välisenkujan pohjoispäässä. Matka jatkui Nurmijärven rannan kautta Kolikkotielle ja Viialantien kautta Kaipolan kylälle. Vaimon pyörästä meni kumi puhki kohdassa 17, joten polkasin Jämsään hakemaan autoa. Fillari tuotiin sitten kotiin.

Hieman jäi ajelut kesken ja jäihän tuo hiukka harmittamaan.

Matkaa kertyi 26,5 km. 

eFatbike - Olkkola / Kaipola

Aamusta tuli lähdettyä liikkeelle. Ensin ajelin Kaipolaan päin. Käännyin Viialantielle ja sieltä Kolikkotielle. Sitten ylitin 9-tien ja kävin Nurmijärven rannassa. Ajelin peltoteitä pitkin Lopeistoon. Aramaran takana hevoset hieman hämmästelivät kulkijaa.

Sen jälkeen piipahdin uittoyhdistyksen, Särkänlaidan ja Särkänniemen rannassa. Kiertelin kuoripatoaltaiden kautta Olkkolan kylälle. Toivolan ja Koivutinteen kautta päädyin ratsastusuraa pitkin Kaipolan urheilukentälle. Jatkoin pururataa pitkin Pitkäjärvelle. Kohta olin Pitkävuoren notkossa. Peltoteitä pitkin ajelin Hulkkionlahdentielle. Piipahdin vielä Niemen ja Karhalan taloilla. Lopuksi Lamminsuota polkien olin Pispalassa.

Matkaa kertyi 35,4 km.

Toimiiko se?

Toimiiko se?, Älä sorki sitä, Oletko sorkkinut sitä?, Saatanan torvi, tietääkö joku?, Olet kusessa, Syytetäänkö sinua?, Voitko syyttää muita?, Pane se piiloon, Heitä se roskiin, Kaikki hyvin.

eFatbike - Jämsä

Nyt tuli ajeltua illalla fiilistelyajo - yhtä syheröä reilun 16 km. Hetken intuitiolla mentiin. Ainoa suunnitelma oli ajella Hartusvuoren pururata, siis se "Kyyrösen jyrkkä". Se on se kuuluisa pätkä jyrkkine mäkineen ja mutkineen. Muuten ajelin Aku Ankan mukaisesti sillä lailla hoptimistisesti. Eli risteyksessä niin sanotusti heitettiin lanttia ja mentiin lantin osoittamaan suuntaan.

Lastenlauluja - Jukka Koskinen

Työkaveristani Jukka Koskisesta paljastui aivan uusia ominaisuuksia. Lastenlauluja syntyy kuin liukuhihnalta. Olen aina tiennyt, että on se Jukka musiikkimies, mutta nämä lukuisat lastenlaulut yllättivät minut kyllä ihan täysin. Laulut syntyvät kotistudiossa Lappeenrannassa Kaukaalla. Lapsenlapset ovat myös mukana lastenlaulujen teossa. Tällä hetkellä Mikserissä on noin 50 biisiä ja lisää syntyy koko ajan.

Lauluja kuunnellessa suosikiksini muodostui biisi "Partoja ja tissejä", linkki.

Kannattaa kuunnella. Tulet hyvälle tuulelle 😀

Kaikki Jukan lastenlaulut löytyvät oheisen linkin takaata

Fabun lauluja - soittolista

eFatbike - Kellokallio / Aarresaari / Rasuanniemi

Happihypylle piti päästä, vaikka keli oli ailahteleva. Tummia pilviä liikehti taivaalla. Yläketjun polkaisin kireelle ja suuntasin kohti Kellokalliota. Sen jälkeen ajelin uimahallin ohitse Virtasalmen eteläosaan. Ajelin rantapolkua Aarresaareen. Sitten iski päälle rankat sadekuurot, joten olin juuri oikealla hetkellä oivallisessa paikassa ja pitelin sadetta hetken ja tovin. Sitten ajelin Virtasalmen kyläyhdistyksen rantasaunalle ja venevalkamaan. Matka jatkui Toijalan rantaan ja siellä piipahdin Toijalan asukasyhdistyksen saunalla. Ajelin rantaa pitkin eteenpäin ja edessäni oli Toijalan kuuluisa hiekkaranta. Hetken jouduin puun alla pitelemään sadetta. Sitten otin hieman sisämaahan päin ja ajoin Rasuanniemen kärkeen. 

Sitten alkoi paluumatka. Piipahdin Paratiisin portilla ja Kaakkolampi jäi oikealle puolelle. Hetken kuluttua olin jo Gradialla. Sitten ajoin Myllymäkeen. Koukkasin Jämsänjoen rannan kautta Pääskysmäkeen. Vitikkalan siltaa pitkin ylitin joen. Koukkasin vielä lopuksi Paunun urheilukentän kautta, koska Auliksen olympialaiset olivat menossa. No sitten olinkin jo kotipihassa.

Matkaa kertyi 27,3 km.

eFatbike - Kuhmoinen / Tevajärvi / Ala- ja Yläkarkjärvi

Nyt kun fillari on kunnossa, niin sopii päästellä. Kiitokseni esitän Huoltopilotille Jyväskylään. Tämän reitin suunnittelin sohvalla jo kuukautta ennen ajoa. Ja toteutus oli nyt edessä.

Eli aamulla fillari auton perään ja Kuhmoisten Nesteelle. Hyppäsin fillarin selkään ja lähdin polkemaan. Kylän halki ajelin ja koirakahvilan jälkeen otin vasempaan rantareitille. Kokonniemen rannan tuntumassa ajelin aina Karklahden pohjukkaan. Siellä oli paikalleen jähmettynyt onkija laiturilla. Patsastelee siellä yötä päivää. Näkyy muuten 24-tielle. 

Sen jälkeen ajelin Vorikanniemeen. Ylitin ison tien ja menin Vanha-Pälsilän ohitse. Kiersin Kukkulanmäen vastapäivään ja matkalla oli vanha metsäauto. Siitä sitten suuntasin Tevajärvelle. Matkalla oli tiellä tumma paska ja siinä oli paljon puolukoita. lienee karhun tekeleitä. Sitten ajelin Päijälän tietä kohti Kuhmoisia. Ala-Karkjärven kiersin myötäpäivään. Sitten ajelin Isojärven suuntaan. Karkjärvellä kiekkasin lenkin. Saarikontien ristillä oli upea auringonkukkapelto. Jatkoin Saarikontietä eteenpäin. Tie muuttui kärrypoluksi ja ylitin hakkuuaukean. Lopulta ajelin polkua pitkin metsäautotielle. Sitä sitten päästelin aina vaan eteenpäin. Kohta olin Honkahovilla. Ajelin Pantion ja Huuskon kautta Knuuttiin. Pakko oli ottaa Päijälänraitilla kuva vanhasta kaupasta, joka oli idyllisessä kunnossa. Lopuksi edessä häämötti Nesteen piha. Fillari kyytiin ja kotia kohti.

Matkaa kertyi 35,4 km.

eFatbike - Pykälä / Saunakylä / Himos

Kun sadepilvien seilaaminen loppui taivaalla, niin hyppäsin ratsuni selkään. Ensin ajelin Kastjärventietä loppuun saakka Ilvesmäen juurelle. Matka jatkui Pykälän ohi ja Paljakantietä Juokslahteen. Sipilän pelloilla oli noin 30 kurkea, jotka lehahtivat lentoon. Saunakylässä piipahdin ohi mennessäni. Hetken päästä olin jo Patajoen suulla. Sitten painelin vastatuuleen Pohjois-Himokselle. Ajelin uuden lumivarman ladun pohjaa Keski-Himokseen. Hiihtobaanan teko oli jo aivan loppusuoralla. Center Market Himoksella piipahdin nauttimassa kahvion antimista. Matka jatkui metsäreitin kautta Nakkerpohjaan. Sitten vain Säyryläntietä kohti Jämsää. Pian olinkin jo kotona Pispalassa.

Matkaa kertyi 36,1 km.

Luottamus

Täyty tässä erilaisten ajatuksen tueksi hieman kysyä kaveriltani Google, mitä on "Luottamus". Ja vastaus tuli kuin tykin suusta alta sekunnin. On se Google vaan luottamuksen arvoinen heppu.

Wikipedia kertoo luottamuksesta seuraavaa.

Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä. Itseluottamus on luottamusta omaan itseensä.

Ihmisten välinen luottamus on tunnetta ja kokemusperäistä tietoa. Luottava ihminen uskoo, että luottamuksen kohde ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää. Jos ihminen epäilee toisen moraalia ja aikeita, luottamusta ei synny. 

Luottamuksen ansaitseminen on periaatteessa tosi helppoa. Siihen riittää, että henkilö puhuu totta ja, että hän tekee sen mitä lupaa tehdä. Jokainen voi lähteä tuosta liikkeelle omassa toiminnassaan ja suhteissa muihin.

Strategia ja konkretia

Olen tässä elänyt elämää jo reilun puoli vuosisataa. Maailmaa olen nähnyt. Matkani varrella olen moneen kertaan ihmetellyt, kuinka kyläyhdistykset ja erilaiset yhdistykset luovat jo muutamalla kymppitonnilla konkreettisia tuotoksia. Nämä palvelevat yhteisöjä, asukkaista ja kyläläisiä. Ideat ovat loistavia ja rahaa kuluu vain nimeksi. Saavutetaan jotain suurta investoituun rahaan nähden. Rahalle saadaan maksimaalinen hyöty.

Myös toista asiaa olen hämmästellyt eli sitä kuinka monenlaisia strategioita sitä  tehdään nykymaailmassa. Rahaa palaa satoja tuhansia ja syntyy strategia ilman konkretiaa. Tuotetaan vanhahtavasti sanottuna strategiapaperi mappihyllyyn pölyttymään.

Siis miksi emme loisi näillä sadoillatuhansilla todella mahtavia konkreettisia ihmeitä strategioiden sijaan?

Päätöksenteon perusta

Täytyi kopioida oheinen teksti, koska se oli sen verran koskettava. Poimin sen Keski-Suomen luottamushenkilöiden koulutuksesta. Mielestäni jämsäläisten luottamushenkilöiden tulee lukea oheinen teksti ajatuksella läpi. Tekstissä on paljon asiaa itse kullekin.

"Kun on sanottavaa, sanotaan se ääneen, mutta yhtä tärkeää on myös kuunnella sitä, mitä toiset sanovat. Ei olla vain kuuntelevinaan, vaan aidosti kuunnellaan. Tällä tavoin asioita saadaan vietyä aidosti yhdessä eteenpäin."

"Toisten kunnioittaminen, rohkaistaan toisiamme sanomaan ajatuksensa ja mielipiteensä. Hoidetaan ihmisten asioita, mielipiteet ja asiat voivat olla erilaisia, mutta ihmiset eivät saa riidellä tai mennä henkilökohtaisuuksiin. Asioista voi olla eri mieltä, mutta henkilökohtaisuudet pidetään pois."

"Muistetaan luottamustoimen ammatillisuus. Aina ei voida vain vaatia, vaan meidän tulee myös huolehtia kunnan viranhaltijoista!"

"Toimialajohtajien toive: olkaa rohkeasti yhteydessä valmistelijoihin ja esittelijöihin, soittamalla, tulemalla käymään, whatsapilla, turvataan, että päättäjillä on kaikki se tieto, jota päätöksentekoon tarvitaan. Vuorovaikutus ja yhteistyö myös kokousten välillä on tärkeää."

Valtuustokausi vaihtuu

Elämme nyt ajassa, missä edellinen valtuustokausi on takana ja olemme uuden valtuustokauden alussa. Paljon oli tapahtumia edellisen valtuustokauden aikana. En palaa menneeseen.

Nyt moni odottaa uudelta valtuustokaudelta muutosta parempaan. On tapahtunut muutoksia "kokoonpanoissa". Tulemme elämään erilaisessa maailmassa kuin aiemmin. 

Mielestäni hyvän valtuustotyön perustana on hyvä, lyhyt ja selkeä strategia. Sen tulee olla sellainen, jonka kaikki tiedostavat ja mikä ohjaa toimintaa sekä päätöksentekoa. Strategia tulisi päivittää vuosittain.

Edellisen kerran strategia on päivitetty keväällä 2019. Kuten me jämsäläisinä tiedämme, niin on monta asiaa muuttunut tuon jälkeen.  Siis nyt on strategian päivittämisen aika. Se tulee ohjaamaan valtuusto- ja luottamusmiestyöskentelyä.

Yksi asia on vielä, josta haluan erityisesti mainita on etäkokoustaminen. Ne ovat toisaalta hyvä asia, mutta lopputulemaltaan kaipaan ihan aitoja live -kokouksia. Ilmeet ja eleet vaikuttavat paljon kokouksen kulkuun. Ne jäävät etäkokouksissa  huomioimatta. Valitettavasti etäkokouksissa loppuu "kaista", jos kaikilla on kamera päällä. Paluu live -kokouksiin olisi varmaan kaikkien mielestä haluttu ja erittäin tervetullut asia.

Uskon, että tulemme elämään seesteisempää aikaa kuntapolitiikassa.

Hevosenlanta ja korona-virus

Hevoslanta voi suojata meitä Corona-virukselta.

Ota tuoretta hevoslantaa ja hiero käsiäsi sillä.

1. Se estää sinua koskemasta nenään, silmiin ja suuhun.

2. Ihmiset ovat vähintään kahden metrin päässä sinusta.

3. Kukaan ei halua kätellä sinua.

4. Sinä varmasti peset kädet perusteellisesti ennen syömistä.

Jep, jep! 😊

Muistatko nämä 30 nostalgista kouluasiaa, joista nykylapset eivät tiedä mitään?

Ilta-Sanomat kertoo kuinka koulumaailma on muuttunut, linkki alkuperäiseen tekstiin. Ja niinhän se on. Onko se sitten muuttunut mihin suuntaan, niin se on lukijan päässä. Näitä muistoja ei aika kultaa.

Jokainen sukupolvi ajattelee, että itsellä on ollut vähän kovempaa kuin nykyisellä. Ennen koulumaailmakin oli paljon nykyistä rankempi, ja koululaiset rautaa.

Keräsimme toimituksessa yhteen muisteloita koulutaipaleemme alusta 70-, 80- ja 90-luvuilta, ja voi pojat, että olemme kokeneet kovia.

Kun minä aloitin koulun...

 …välituntien pakkasraja oli -25 astetta. Jos mittari näytti -24, vartin välitunti värjöteltiin ulkona. Nykyään ei edes ole tuollaisia pakkasia.

…koululounaan jälkiruoaksi tarjoiltiin usein palanen raakaa lanttua.

…lyijykyniä jaettiin jokaiselle yksi per lukukausi. Jos se loppui kesken lukukauden, olit omillasi.

…ala-asteella joka vuosi tokaluokasta alkaen juostiin puoli-Cooper, eli kuusi minuuttia rataa ympäri. Yläasteella se vaihtui täys-Cooperiin. Kieltäytyminen ei ollut vaihtoehto, ja suuri häpeä koitui sille, joka hyytyi kävelemään kesken matkan.

…joukkueet valittiin liikuntatunnilla niin, että kaksi liikunnallisesti lahjakkainta valitsivat vuorotellen tiimeihinsä jäseniä. Muut seisoivat alistuneina rivissä. Voi sitä häpeää, jos tuli valituksi viimeisenä.

…koulun ruokalassa maito oli kertakäyttötölkeissä. Se oli silloin hienoa.

…piti kuljettaa mukana reissuvihkoa, johon kirjattiin kaikki opettajan huomautukset. Huomautuksiin piti pyytää vanhemman allekirjoitus, jonka kaikki osasivat luonnollisesti väärentää.

…kasvissyöntiin piti anoa lupa terveydenhoitajalta ja viedä lupalappu keittiöön, että terveys sallii ruokavalion.

…koulun jälkeen mentiin kotiin yksin ja puuhailtiin omia. Ei ollut iltapäiväkerhoja, eikä oikein harrastuksiakaan.

…kouluun mentiin talvella potkurilla tai hiihtäen.

…ei ollut kännyköitä, vaan lankapuhelimella soitettiin kotoa isän tai äidin töihin, jos oli asiaa.

…noustiin aina seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan.

…vertailtiin sitä, kenellä on parhaiten kontaktimuovilla päällystetyt kirjat.

…liitutaulut olivat juuri vaihtuneet ”Smart Boardeihin”, tuon ajan luksus-älytauluihin. Tauluun oli olemassa tauluun soveltuvat kynät, joita oli neljässä eri värissä. Muutos aikaisempaan oli niin järisyttävä, että erehdyimme sotkemaan taulua permanenttitusseilla ja pyyhkimään sähköistä vempelettä sienellä ja vedellä.

…oli ihan ok laittaa lapsi nurkkaan häpeämään.

…laulunkokeessa piti laulaa yksin koko luokan kuullen.

…koulussani ei ollut hissiä. Kun loukkasin jalkani, rehtori kantoi minut aamulla yläkertaan ja iltapäivällä alakertaan. Voitte arvata, kiusattiinko minua siitä.

…koulumatkat kuljettiin ihan itse ilman vanhempien kuskauksia. Kahden kilometrin koulumatka käveltiin ympäri vuoden. Tuskan siitä, loppuuko matka ikinä, muistaa vieläkin. Mielessä tuli hyräiltyä jotain kappaletta siitä, miten jalat vievät ihmistä eteenpäin. Se tsemppasi!

…luokkakoko oli 14 oppilasta. Nykylapsilla ei ole mitään käsitystä siitä, miten leppoisa heidän vanhempiensa koulun alku oli.

…hajukumi ja magneettipenaali olivat pop.

…tytöt tekivät automaattisesti tekstiilitöitä ja pojat teknisiä töitä. Yläasteella olisi jo saanut valita, mutta käytännössä jako jatkui.

...liikuntatunnilla tytöt kaunoluistelivat ja aerobikkasivat, pojat pelasivat joukkuepelejä.

…luokassa vaihdeltiin lyhyitä viestejä paperipaloilla, jotka kiersivät, kun ope ei nähnyt.

…pelattiin marmorikuulilla välitunnilla.

…hengailtiin koulun jälkeen monitoimitalolla tai nuokkarilla.

…katsottiin koulun jälkeen Ihmemies McGyveria ja Ritari Ässää tai pelattiin Pleikkaa.

…koko koulussa oli tasan yksi tietokone, jota ei käytetty käytännössä ikinä.

…tarrakirjat olivat tosi kovassa huudossa. Välitunneilla kamuleiden kanssa niitä sitten vaihdeltiin.

…atk-opettaja oli keski-ikäinen mies, joka ei meinannut millään osata piirtää ”miukumauku”-merkkiä taululle.

...lautanen piti syödä tyhjäksi, vaikka sille olisi oksentanut.

Tartuntatilanne Savossa

Savossa tilanne pahentunut.

Tartuntatilanne Savossa: Raportoetu ainahhii jonniin verran (6) uutta tartuntoo.

Kyösti olj tarttunna Ristoo rivelistä kiinni kokkouksessa. Jutta olj tarttunna yksityiskohtiin Jounin kottiin tulo ajoista. Raijalle olj tarttunna purkka perukkii. Vesa ol tarttunnu muuten vuan johonnii ossoomatta kertoo ite. Timon hoosujen avvainketju olj tarttunna bussin jakkaraan kiinni ja jootunu ajamaan vasten tahtoosa piätepysäkille. Sairaalaan on myös toimitettu sekavia puhuv keski-ikänen mies Kerbyyn torilta, johonka eppäillään tarttuneen Savon murre.

Ite oon koittanna olla tarkkana tämmösenä aikana, tännäänkään töissä en tarttunu mihinkään asiaan vaikka pyyvettiin...

Pysykää terveinä 👍

eBike - Himos / Patalahti / Patapirtti

Sunnuntaiajelu oli edessä. Keskustan läpi kiemurreltiin ja sitten painettiin Säyryläntietä Himokseen. Himoksen kaupalla poikettiin kahvittelemassa. Matka jatkui Pohjois-Himoksen ohi Honkarantaan ja sieltä Himosrantaan. Pellon poikki menimme Patapirtille. Polku oli hyvässä pyöräilykunnossa. Hyvin oli Markku pitänyt reitin kunnossa. Lampaat olivat edelleen laitumella. Patapirtin tietä ajelimme ysitielle. Ylitimme sen ja ajoimme uutta tienpohjaa Haapaojantielle. Sitten vaan Moiskalantietä poljettiin kohti Jämsää. Ajelimme asuinalueiden ja keskustan kautta Pispalaan.

Matkaa kertyi 27,7 km. 

eBike - Jämsä / Jämsänkoski

Jämsänjokea lähdin kiertämään myötäpäivään. Ensin polkaisin Jämsän keskustaan. Sieltä sitten ajelin Jokivarren kautta Lopottiin ja edelleen Miekkainpetäjälle. Sitten kiersin hautausmaan ja kävin pieneläinten hautausmaalla. Monta Tessua oli sinne haudattu. Matka jatkui Myllymäkeen ja Gradialle. Kiersin pienen lenkin Virtasalmella. Olympiareliefit Koskikodilla piti katsastaa, koska niistä on ollut viime aikoina puhetta. Sitten kiertelin Korvenmäen ja Linnasenrinteen kautta Mellansuoralle. Ajelin Asemanmäen kautta Siilonmäentielle. Loppukurvailut tein Auvilassa ennen Pispalaa.

Tulihan ajeltua 25,2 km siellä sun täällä ja ihan hetken mielijohteesta kääntyilin sinne ja tänne.