Muistatko nämä 30 nostalgista kouluasiaa, joista nykylapset eivät tiedä mitään?

Ilta-Sanomat kertoo kuinka koulumaailma on muuttunut, linkki alkuperäiseen tekstiin. Ja niinhän se on. Onko se sitten muuttunut mihin suuntaan, niin se on lukijan päässä. Näitä muistoja ei aika kultaa.

Jokainen sukupolvi ajattelee, että itsellä on ollut vähän kovempaa kuin nykyisellä. Ennen koulumaailmakin oli paljon nykyistä rankempi, ja koululaiset rautaa.

Keräsimme toimituksessa yhteen muisteloita koulutaipaleemme alusta 70-, 80- ja 90-luvuilta, ja voi pojat, että olemme kokeneet kovia.

Kun minä aloitin koulun...

 …välituntien pakkasraja oli -25 astetta. Jos mittari näytti -24, vartin välitunti värjöteltiin ulkona. Nykyään ei edes ole tuollaisia pakkasia.

…koululounaan jälkiruoaksi tarjoiltiin usein palanen raakaa lanttua.

…lyijykyniä jaettiin jokaiselle yksi per lukukausi. Jos se loppui kesken lukukauden, olit omillasi.

…ala-asteella joka vuosi tokaluokasta alkaen juostiin puoli-Cooper, eli kuusi minuuttia rataa ympäri. Yläasteella se vaihtui täys-Cooperiin. Kieltäytyminen ei ollut vaihtoehto, ja suuri häpeä koitui sille, joka hyytyi kävelemään kesken matkan.

…joukkueet valittiin liikuntatunnilla niin, että kaksi liikunnallisesti lahjakkainta valitsivat vuorotellen tiimeihinsä jäseniä. Muut seisoivat alistuneina rivissä. Voi sitä häpeää, jos tuli valituksi viimeisenä.

…koulun ruokalassa maito oli kertakäyttötölkeissä. Se oli silloin hienoa.

…piti kuljettaa mukana reissuvihkoa, johon kirjattiin kaikki opettajan huomautukset. Huomautuksiin piti pyytää vanhemman allekirjoitus, jonka kaikki osasivat luonnollisesti väärentää.

…kasvissyöntiin piti anoa lupa terveydenhoitajalta ja viedä lupalappu keittiöön, että terveys sallii ruokavalion.

…koulun jälkeen mentiin kotiin yksin ja puuhailtiin omia. Ei ollut iltapäiväkerhoja, eikä oikein harrastuksiakaan.

…kouluun mentiin talvella potkurilla tai hiihtäen.

…ei ollut kännyköitä, vaan lankapuhelimella soitettiin kotoa isän tai äidin töihin, jos oli asiaa.

…noustiin aina seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan.

…vertailtiin sitä, kenellä on parhaiten kontaktimuovilla päällystetyt kirjat.

…liitutaulut olivat juuri vaihtuneet ”Smart Boardeihin”, tuon ajan luksus-älytauluihin. Tauluun oli olemassa tauluun soveltuvat kynät, joita oli neljässä eri värissä. Muutos aikaisempaan oli niin järisyttävä, että erehdyimme sotkemaan taulua permanenttitusseilla ja pyyhkimään sähköistä vempelettä sienellä ja vedellä.

…oli ihan ok laittaa lapsi nurkkaan häpeämään.

…laulunkokeessa piti laulaa yksin koko luokan kuullen.

…koulussani ei ollut hissiä. Kun loukkasin jalkani, rehtori kantoi minut aamulla yläkertaan ja iltapäivällä alakertaan. Voitte arvata, kiusattiinko minua siitä.

…koulumatkat kuljettiin ihan itse ilman vanhempien kuskauksia. Kahden kilometrin koulumatka käveltiin ympäri vuoden. Tuskan siitä, loppuuko matka ikinä, muistaa vieläkin. Mielessä tuli hyräiltyä jotain kappaletta siitä, miten jalat vievät ihmistä eteenpäin. Se tsemppasi!

…luokkakoko oli 14 oppilasta. Nykylapsilla ei ole mitään käsitystä siitä, miten leppoisa heidän vanhempiensa koulun alku oli.

…hajukumi ja magneettipenaali olivat pop.

…tytöt tekivät automaattisesti tekstiilitöitä ja pojat teknisiä töitä. Yläasteella olisi jo saanut valita, mutta käytännössä jako jatkui.

...liikuntatunnilla tytöt kaunoluistelivat ja aerobikkasivat, pojat pelasivat joukkuepelejä.

…luokassa vaihdeltiin lyhyitä viestejä paperipaloilla, jotka kiersivät, kun ope ei nähnyt.

…pelattiin marmorikuulilla välitunnilla.

…hengailtiin koulun jälkeen monitoimitalolla tai nuokkarilla.

…katsottiin koulun jälkeen Ihmemies McGyveria ja Ritari Ässää tai pelattiin Pleikkaa.

…koko koulussa oli tasan yksi tietokone, jota ei käytetty käytännössä ikinä.

…tarrakirjat olivat tosi kovassa huudossa. Välitunneilla kamuleiden kanssa niitä sitten vaihdeltiin.

…atk-opettaja oli keski-ikäinen mies, joka ei meinannut millään osata piirtää ”miukumauku”-merkkiä taululle.

...lautanen piti syödä tyhjäksi, vaikka sille olisi oksentanut.