Oikaisuvaatimuksen jatkokäsittely

Jämsän kaupunki oli vuokraamassa teknisen lautakunnan päätöksellä pöytäkirja 26.03.2020 pykälässä 33 maanvuokrasopimuksella maa-alueen 182-437-1-153 GRK Infra Oy:lle yli kymmeneksi vuodeksi ilman kilpailuttamista vyöhykehinnalla.

Joonas Valkeajärvi teki oikaisuvaatimuksen asiasta. Alla oleelliset kohdat oikaisuvaatimuksesta.

"Kuntalaki sanoo aukottomasti pykälässä 130, että kunta ei saa myydä tai vuokrata omistamaansa kiinteistöä yli kymmeneksi vuodeksi muutoin kuin avoimella, julkisella kilpailutuksella tai perustuen puolueettoman toimijan tekemään AKA arvioon."

"Vyöhykehinnoittelu ei ole lain mukainen hinnan määrittelytapa vuokrattaessa tai myytäessä kunnan kiinteistö yli 10 vuodeksi."

Tekninen lautakunta käsitteli asiaa kokouksessaan 23.4.2020 asianumerossa 10. Päätösehdotuksena oli vs. tekniseltä johtajalta, että

"Tekninen lautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen perusteettomana esittelytekstin mukaisin perustein."

Ja päätös oli "Ehdotus hyväksyttiin"

Lyhyesti totean, että kuntalain 130 § vastainen päätös ja vyöhykehinnoittelua ei voi ko. tapauksessa käyttää.

Tämä on erään asiantuntijan lausunto.

eFatbike - Partala / Okskulma / Kaipola

Ei tätä miestä sohva vetänyt puoleensa. Keväiseen ulkoilmaan lähdin pyöräilemään. Lämpötila oli n. + 5 C ja hieman pohjoistuulinen keli. Ensin ajelin Kääpälän kautta Kilpakorpeen. Sitten peltotietä pitkin Pavin nurkille ja Partalaan. Sitten otin vasempaan hieman ennen Juvenin koskea ja ajelin sitä tietä pitkin Partalan mäen päälle.

Ysitien toisella puolen ohitin Virstajärven ja Rapsulan talon. Otin tiukan oikeaan kohti Okskulmaa eli menin Salavajärventietä pitkin. Ylä- ja alamäkien kautta saavuin Okskulmalle. Vanha liikennemerkki kelirikosta muistutti menneistä. Sitten alkoi polkeminen kohti Kakaristoa, missä käännyin oikeaan Salinmäentielle. Erääseen pihapiiriin tai ulkorakennuksen eteen oli kerätty kaikki muinaiset peltovekottimet.

Tunnetko ne kaikki?

Sieltä sitten kohti Olkkolaa ja Kaipolaa. Hulkkion satamssa poikkesin pyörähtämässä. Kaipolan vanhaa tietä  eli Hulkkiolahdentietä ajellessa tuntui jo kotoisalta. Ei mennytkään kuin hetki, kun oli Pispalan kulmilla. Pari mutkaa kiekkasin lisäkilometreiksi, että tuli 50 km täyteen.

Lopuksi oli pyörän, vaatteiden ja polkija pesu vuorossa.

Maitolaitureita oli matkalla vain 4 kpl eli maitolaiturien esiintyvyystiheys on 0,08 laituria per kilometri. Maitolaiturit sijaitsevat noin 12,7 km välein.

Noita maita ja mantuja ajellessa olen tullut pitkällisen pohdinnan jälkeen päätelmään:

"romunkerääjät asuvat maalla".

Sport Tracker näytti seuraavaa:
Matka 50,7 km
Ajoaika 2:55

Olen apina

Apinat (Simiiformes) ovat kädellisten ('Primates) lahkoon kuuluvia nisäkkäitä. Ryhmä jaetaan uuden maailman apinoihin (Platyrrhini) ja vanhan maailman apinoihin (Catarrhini).

Vanhan maailman apinoista käytetään myös nimeä kapeanenäapinat. Ryhmään kuuluvat lajit ovat alun perin kotoisin Afrikasta ja Aasiasta.

Yläheimo Cercopithecoidea – vanhan maailman häntäapinat. Ryhmään kuuluu 253 lajia häntäapinoiden heimosta (Cercopithecidae), muun muassa makakit ja paviaanit.

Yläheimo Hominoidea – ihmisapinat. Ryhmään kuuluu 19 lajia gibbonien (Hylobatidae) ja ihmisapinoiden (Hominidae) heimoista muun muassa oranki‚ gorillat, bonobo, simpanssi ja ihminen.

Siis olen apina ja niin olet muuten sinäkin ;)

Lähde Wikipedia

eFatbike - Holiseva / Hopsu

Koitti viikonloppu ja yöpakkasen jälkeen oli viileä aamu. Tuulen tuivertamaan ilmaan lähdin ratsullani. No pitkälle en päässyt, kun huomasin, että kypärä jäi. Ei auttanut kuin hakea se kotoa. Sitten kohti Rapakontietä aamuauringossa. Matka jatkui Lähdelevon talon ohi Heräkulmalle ja Holisevalle ajellen metsäteiden kautta. Takasenjärventien kautta menimme ja kävimme katsomassa taidetta.

Tytön vatsa pömpötti ja syyttävä sormi osoittaa postilaatikolla olevaa posteljoonia. Mies soitteli vain kitaraa. Taideteokset on hienosti tehty hapokkaasta. Hitsarilla on selvästi ollut taiteellista silmää. Yksityiskohdat on taiten tehty.

Sitten polkaistiin Holisevan sahalle. Siellä pidettiin pieni tauko. Tutkimme sahan jäänteitä. Sen jälkeen ajoimme pätkän Tervalantietä, kunnes oikealle oli kyltti Hopsu. Sitä pitkin sitten sotkettiin aina Änkän talon ohi Hopsun tielle. Toinen tauko pidettiin Hopsussa bussikatoksessa.

Sitten alkoikin paluumatka. Ajelimme Riihijärventien kautta Toijalan asuntoalueelle. Kiekkasimme myös Virtasalmen kautta. Sitten suorinta tietä polkien Pispalaan.

Maitolaitureita oli matkalla vain 1 kpl eli maitolaiturien esiintyvyystiheys on 0,02 laituria per kilometri. Maitolaiturit sijaitsevat noin 47 km välein.

Vielä oli lumisia ja rapaisia pätkiä.

Sport Tracker näytti seuraavaa:
Matka 47,1 km
Ajoaika 2:57

Kesä tulee

eFatbike - Jämsänniemi

Koitti kevään ensimmäinen lämmin päivä (yli + 15 C) ja lähdin maitolaiturikierrokselle. Ensimmäisenä suuntasin Himokselle. Sitten vaan ajelin eteenpäin Tarvajärventien kautta Vaheriin. Rannassa pidettiin pieni tauko. Sitten suunnaksi otettiin Tyry. Sen jälkeen ohitettiin Heila ja Jokisuu. Reiden yläpinta rupes jo tässä vaiheessa "tuntumaan hellältä". Loppusuoran kiskaisin keskustan kautta ja sitten olinkin jo Pispalassa.

Maitolaitureita oli 4 kpl eli maitolaiturien esiintyvyystiheys on 0,07 laituria per kilometri.  Jämsänniemellä maitolaiturit sijaitsevat noin 14 km välein.

Sport Tracker näytti seuraavaa:
Matka 56,3 km
Ajoaika 2:47

eFatbike - Jämsänkoski / Jämsä

Koitti pohjoistuulinen lauantai ja piti päästä tuulettumaan. Ensin ajelin Asemanmäen ja Arvenmäen kautta Linnasenrinteeseen. Muutaman kurvin siellä ajelin ja sitten menin Kinulaan. Myllymäen kautta laskettelin Lopottiin. Tiukka oikeeseen eli Tervasmäen kautta Pietilään. Sitten vuorossa oli keskusta ja lopuksi kirkon kautta kotiin.

Ajelin ihan sinne, minne nenä näytti kaikkine mutkineen ja syheröineen. Kaikenlaisia uusia reittejä tuli ajeltua.

Tuuli oli navakka ja kylmä varsinkin Merisalon pelloilla Tervasmäen takana. No kyllä se muuallakin puhalsi ihan riittämiin.

Sports Tracker näytti seuraavaa:
Matka 28,1 km
Aika 1:29

Pirunryöni

Jämsän äärireunalta läheltä Keuruun rajaa Mäntäntien varresta löytyy pirunmoinen paikka, Pirunryöni. Keväisenä päivänä sinne ajeltiin ja auto jätettiin Elimäentien talon jälkeiseen risteykseen. Kesäkelillä voi ajella pidemmälle.

Parkkipaikalta kävelimme metsäautoteitä myöten hakkuuaukon alalaitaan ja sitten menimme metsän puolelle. Siitä sitten kohti Pirunryönin eteläpäätä. Ensin yritimme puoliksi sulanutta ja osin jäistä suon itäreunaa päästä ryöniin. Ei onnistunut, suohon olisi uponnut. Sitten koukkaimme selkeästi etelämmästä suon yli länsipuolelle. No vetinen reitti sekin oli. Länsilaita oli helpompi kulkea, mutta haasteellinen sekin ja pääsimme perille ryöniin.

Itse ryönissä oli pirunmoinen ryteikkö heti alkajaisiksi. Vesi lorisi uoman pohjalla. Itse ryönissä on paljon tutkittavaa ja katseltavaa, pieniä yksityiskohtia siellä täällä. Sen verran tiukkaa metsikköä oli, että hyvää yleiskuvaa sieltä ei saanut. Jatkoimme kävellen matkaa ryöniä pitkin kohti pohjoispäätä. Ajastaan pääsimme ryönistä ylös ja tulimme matalan taimikon poikki metsäautotielle. Loppumatka olikin helppoa alamäkeä autolle.

Itse pirua emme löytäneet kivien emmekä puiden koloista. Lienee siellä edelleen odottelemassa seuraavia retkeilijöitä.

Vihreänä aikana on paikka varmaan varsin erikoinen ja varmasti näkemisen arvoinen. Talviaikaan kasvillisuutta ei ollut. Ja lienee helpompi mennä pohjoispään kautta Pirunryönin pohjalle.

Tämäkin tulee kokea ihan livenä. Nämä kuvat eivät aina kuin hitusen osviittaa todellisuudesta.

Matkaa reitillä on noin 2 km.

Karttapaikan karttalinkki