Parkkipaikalta kävelimme metsäautoteitä myöten hakkuuaukon alalaitaan ja sitten menimme metsän puolelle. Siitä sitten kohti Pirunryönin eteläpäätä. Ensin yritimme puoliksi sulanutta ja osin jäistä suon itäreunaa päästä ryöniin. Ei onnistunut, suohon olisi uponnut. Sitten koukkaimme selkeästi etelämmästä suon yli länsipuolelle. No vetinen reitti sekin oli. Länsilaita oli helpompi kulkea, mutta haasteellinen sekin ja pääsimme perille ryöniin.
Itse ryönissä oli pirunmoinen ryteikkö heti alkajaisiksi. Vesi lorisi uoman pohjalla. Itse ryönissä on paljon tutkittavaa ja katseltavaa, pieniä yksityiskohtia siellä täällä. Sen verran tiukkaa metsikköä oli, että hyvää yleiskuvaa sieltä ei saanut. Jatkoimme kävellen matkaa ryöniä pitkin kohti pohjoispäätä. Ajastaan pääsimme ryönistä ylös ja tulimme matalan taimikon poikki metsäautotielle. Loppumatka olikin helppoa alamäkeä autolle.
Itse pirua emme löytäneet kivien emmekä puiden koloista. Lienee siellä edelleen odottelemassa seuraavia retkeilijöitä.
Vihreänä aikana on paikka varmaan varsin erikoinen ja varmasti näkemisen arvoinen. Talviaikaan kasvillisuutta ei ollut. Ja lienee helpompi mennä pohjoispään kautta Pirunryönin pohjalle.
Tämäkin tulee kokea ihan livenä. Nämä kuvat eivät aina kuin hitusen osviittaa todellisuudesta.
Matkaa reitillä on noin 2 km.
Karttapaikan karttalinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti