sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Talven tuntua

Lopotti ja Lamminsuo


Kaipolan tehtaan rakentamisen päättäjät, luonnos



Taidemaalari Birger Selinin luonnos PT2 ala-aulassa olevan taulun tekijöistä, jotka päättivät Kaipolan tehtaan rakentamisesta v. 1952.

Seisomassa vasemmalta A Koskela, T Wegelius, S Lehto, JW Rangell, J W Walden, V Haaja.

Istumassa vasemmalta H Walden, E Walden, E Luukka, SJ Pentti, I Sipilä.

maanantai 22. lokakuuta 2018

Pelinrakentaja

Pelinrakentaja on amerikkalaisessa jalkapallossa hyökkäyksen tärkein pelipaikka.

Tavallisesti pelinrakentaja on hyökkäyksen johtaja ja yksi joukkueen kapteeneista. Pelinrakentaja joko kutsuu itse tai ainakin välittää valmentajan määräämän hyökkäyskuvion aloituskokouksessa muille hyökkäyksen pelaajille. Pelinrakentajan tehtävä on sen jälkeen jakaa palloa hyökkäyskuvioiden edellyttämällä tavalla, joko heittämällä se vastaanottajille tai ojentamalla se keskushyökkääjälle.

Tätä minä kuvannollisesti kaipaan.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Sähköläskipyöräkierros

Aurinko hieman pilkoitteli sunnuntaiaamuna ja hyppäsin sähköläskipyörän selkään. Reitin päämääränä oli kuoripatoaltaat Olkkolassa. Ensin polkaisin Koskentielle ja sieltä Jokivarren koulun kautta vanhalle Kaipolantielle.

Hieman 5 asteen kylmyys vaivasi, mutta kyllä "sotkeminen" rupesi lämmittämään. Salovuoren notkosta käännyin Olkkolan suuntaan. Pitkä ja loiva ylämäki ei juurikaan vaivannut, mutta ei se polkematta kulje minnekkään.

Olkkolassa suuntasin entiselle sahan alueelle ja Olkkolanlahden rantaan. Kiersin Kuoripatoaltaat hiekkatietä pitkin. Lintutornin jälkeen tulin kävelysillan kautta Kaipolan kylälle. Siitä sitten puikkelehdin omakotialueen läpi ja suuntasin Huolkkionlahdentien pyörätielle. Satamassa kiersin lenkin.

Paluumatka kulki pitkin Hulkkionlahdentietä. Matkalla ylämaankarja hönkäili ja muumutteli kylmässä aamussa. Meinasin napata nenärenkaasta kiinni ;) Mutta onneksi maltoin mieleni ja jatkoin vain matkaani. Elukat ovat Vanha-Savelan tilan Rose's Highland karjaa, lupsakoita karvaturreja.

Saarenkartanon kohdalta ylitin Jämsänjoen ysitietä pitkin. Ajelin Hiidenmäen kautta keskustaan ja sielä Pispalaan. Matkaa kertyi noin 24 km.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Rasuanniemi syksyllä matalan veden aikaan

Vaikka aurinko ei pilkottanut, niin pihahommien ja renkaanvaihdon jälkeen tuli aika ulkoilulle. Suunnaksi otimme Rasuanniemen. Auto ajettiin parkkiin pitkän hiekkatien päähän lähelle Rasuanniemen alkua. Kävely alkoi perinteisesti polkua pitkin, mutta hetken niemellä kuljettuamme siirryimme kulkemaan rantaa pitkin. Vesi oli erittäin alhaalla. Koko niemen kiertäminen onnistui rantoja pitkin. Itse niemen kärki oli venynyt runsaasti pituutta Kankarisvedelle päin. Paluumatkalla siirryimme pitkän hiekkarannan jälkeen kulkemaan takasin polulle.

Niemi kierrettiin vastapäivään ja pituutta kertyi noin 3,5 km.

Karttalinkki P-paikka












keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Hauskaa ja hikistä hommaa

Lapin ruskareissu koitui kalliiksi. Päivä sähköläskipyörällä ajamista vei mennessään. Piti ostaa oma. Osittain hetken mielijohteesta, mutta oikeasti pidemmän mietinnän tulos.

Ei ole helppoa tänäkään laji, vaan hiki pukkaa pintaan ja pulssi nousee. Kaikesta huolimatta hauskaa ja hikistä hommaa.

Vaihteita löytyy 11 ja 4 eri sähköavustuksen tehotasoa. Haasteena on saada tiukoissa ylämäissä synkrooniin tehon ja vaihteiden vaihto. Muutamat ekat mäet menee totutteluun ja sen jälkeen rupeaa sujumaan, siis pienempää vaihdetta pesään ja lisää avustustehoa. Kiipeää vaikka koivuun ;)

Kun nopeus nousee yli 25 km/h, niin avustus kytkeytyy pois päältä. Ja jos nopeus laskee sen alle, niin avustus alkaa taas jeesaamaan. Kevyimäällä tehotasolla (Eko) pääsee reilut 80 km, joten päivän aikana ei oikein akkua saa tyhjäksi ajettua, kokeiltu on. Edes tunturin yli turboteholla ajettaessa ei merkittävästi virtaa syö.

No mitä järkeä sähköläskipyörässä on?

Pyöräilymatkojen pituutta voi lisätä merkittävästi ja mäet ei tunnu ihan niin pahoilta. Samanlailla hiki pukkaa pintaan kuin perinteisellä fillarilla. Siinä ei ole helpotusta.

Itse valitsin päivän kokemuksen perusteella sekä nettiä selaillen sähköläskipyörän Baiks:lta. Malli on KTM Macina Freeze 261 CX5 11-V XT. Samainen malli on Verkkokaupan sivuilla, mutta saldo oli nolla eli ei varastossa.

Mutta kokeile kerran ja sen jälkeen olet sähköläskipyörän vanki.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Himos - Sammalsuon lenkki

Syksyinen retkipäivä suuntautui Himokselle. Jätimme auton Salavatielle ja suuntasimme keltaiselle reitille Paljakkaan. Keltaiset merkit olivat nyt vaaleanvihreitä. Reitti on erittäin hyvin merkitty. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Retkemme oli tarkoitus kiertää Sammalsuon lenkki Paljakan lisäksi. Luulimme sitä lisälenkkiä parikilometriseksi. Matka oli aika raadollinen, mutta kokemisen arvoinen. Onneksi oli riittävästi eväitä mukana. Sammalsuon reitti kiersi aina Peuramäentien päähän saakka.

Paluumatkalla pysähdyimme tauolle laavulle omenan syöntiin ja virvokkeiden juontiin. Paikalla oli Himoksen mökiltä retkikunta. Loput makkarat eivät käyneet heille kaupaksi ja tarjosivat niitä meille. No tietenkään emme voineet kieltäytyä.

Aikamme rupateltuamme tuli selville se, että blogiani luetaan aina Vantaalla saakka. Jämsäläiset luontokohteet olivat heille tuttuja blogini kautta.

Reitin kiersimme myötäpäivään, arviolta reilun 10 km. Karttapaikan kartassa kun ei kulkemamme polut näy. Kuvittelimme Sammalsuon lenkin pituuden olevan noin puolet siitä ;)

Parkkipaikan karttalinkki
Sammalsuon karttalinkki