Ei ole helppoa tänäkään laji, vaan hiki pukkaa pintaan ja pulssi nousee. Kaikesta huolimatta hauskaa ja hikistä hommaa.
Vaihteita löytyy 11 ja 4 eri sähköavustuksen tehotasoa. Haasteena on saada tiukoissa ylämäissä synkrooniin tehon ja vaihteiden vaihto. Muutamat ekat mäet menee totutteluun ja sen jälkeen rupeaa sujumaan, siis pienempää vaihdetta pesään ja lisää avustustehoa. Kiipeää vaikka koivuun ;)
Kun nopeus nousee yli 25 km/h, niin avustus kytkeytyy pois päältä. Ja jos nopeus laskee sen alle, niin avustus alkaa taas jeesaamaan. Kevyimäällä tehotasolla (Eko) pääsee reilut 80 km, joten päivän aikana ei oikein akkua saa tyhjäksi ajettua, kokeiltu on. Edes tunturin yli turboteholla ajettaessa ei merkittävästi virtaa syö.
No mitä järkeä sähköläskipyörässä on?
Pyöräilymatkojen pituutta voi lisätä merkittävästi ja mäet ei tunnu ihan niin pahoilta. Samanlailla hiki pukkaa pintaan kuin perinteisellä fillarilla. Siinä ei ole helpotusta.
Itse valitsin päivän kokemuksen perusteella sekä nettiä selaillen sähköläskipyörän Baiks:lta. Malli on KTM Macina Freeze 261 CX5 11-V XT. Samainen malli on Verkkokaupan sivuilla, mutta saldo oli nolla eli ei varastossa.
Mutta kokeile kerran ja sen jälkeen olet sähköläskipyörän vanki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti