keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Pieni Ahonvuori - Sorvajärvi

Metsälenkki oli tiedossa, kohti Aholammia ja Sorvajärveä. Ensin suuntasimme Auvilaan ja Kastjärventielle. Oikealla puolella olevan punaisen talon jälkeen käännyimme oikeaan Pikku Ahonvuorelle. Alkulämmöt otettiin jo Kastjärventiellä, mutta polku mäen päälle sai jo puuskuttamaan. Sieltä sitten laskeuduimme alas metsäautotielle ns. Auvilan vanhan metsäladun huudeille. Siitä sitten mentiin töppöset suorassa metsäautotietä ja pururataa asuntoalueelle. Jatkoimme matkaa niin sanottua pyörätietä Särkijärvelle. Nousimme pururataa pitkin Ohasvuoren yli. Kävelimme lähiliikuntapaikan, Ahopellon, sairaalan ja kirkon kautta Pispalaan.


Matkaa kertyi noin 9 km verran.






Kuntalaisaloite - Hartusvuoren pururata "ei hiihto" -käyttöön

Liikun paljon Hartusvuoren alueella ympäri vuoden. Pururata eli "Kyyrösen jyrkkä" on nimensä veroinen. Se on ylä- ja alamäkeä jyrkkiä sellaisia sekä vaativia mutkia. Alueella ei juurikaan hiihtäjiä ole sen vaativuuden takia.

Hiihtäjät menevät pääosin Vitikkalan navetalta ja Särkijärven kuntotalolta Pykälän suuntaan.

Ehdotan, että karttaan punaisella viivalla merkitty pururadan osa valjastetaan kävelijöiden, sauvakävelijöiden, talvipyöräilijöiden ja koiranulkoiluttajien ympärivuotiseen käyttöön.

Kuntalaisaloite on toimitettu kirjaamoon kirjaamo@jamsa.fi
 

tiistai 29. joulukuuta 2020

Pyhänpää

Kinkun sulatus jatkui ja reipas sekä vetreä mieli halajasi kalliomaalausten etsintään. Suunnaksi otettiin Kuhmoinen ja Pyhänpää. Aikamme ajoimme Harjunsalmen, Pihlajakosken ja Närvän ohi ja saavuttiin Pyhänpääntielle. Katsoimme kännykästä Maastokartat sovelluksesta paikan, johon auto tulisi parkkeerata. Sopivalla kohdin olikin parin auton kokoinen levike.

Parkkipaikalta alkoikin polku, missä oli muutamat jalanjäljet lumessa. Sitä sitten vain lähdettiin eteenpäin. Saavuimme reittimme korkeimmalle kohdin ja avoimen Päijänteen kylmä talvinen etelätuuli tuntui luissa ja ytimissä. Laskeuduimme polkua pitkin alaspäin rinnettä. Saavuimme näköalapaikalle. Päijänteen itäranta oli udun peitossa. Lähimmät saaret vain näkyivät.

Näköalapaikalta meni polku kohti pohjoista ja sitä sitten vaan kohti pohjoisempia kalliomaalauksia kohti. Hieman menimme ohi, kun sijaintiamme tarkistettiin Maastokartat sovelluksesta. Hieman tultiin takaisin etelään päin. Sitten huomasimme rantaan laskeutuvia jälkiä. Muutama laskeutuminen suoritettiin hienosti. Aivan haluttuun tasoon ei uskallettu liukkaalla ja jäisellä kalliorinteellä laskeutua. Maalaukset sijaitsevat jotain metrejä vesirajan yläpuolella.

No täytyi todeta, että jäykkä ja kankea ruumis liukkaalla kalliorinteellä ei kaikkialle enää kulkeudu. Nousimme takaisin rinteen päälle. Menimme polkua pitkin takaisin näköalapaikalle ja siitä autolle.

Reipas ja itsesuojeluvaistoton sielu yhdessä ruumiin kanssa olisi perille päässyt. Kun olisi vielä ollut 5 m köyttä mukana, niin maali eli kalliomaalaukset olisi nähty.

Kesällä täytyy vesiltä käsin ottaa uusi yritys. Silloin pitää katsastaa sekä pohjoiset että eteläiset kalliomaalaukset.






maanantai 28. joulukuuta 2020

Hulkkio - Kalmoniemi

Auto jätettiin tuuliseen Hulkkioon. Hieman oli kolea keli ja reitiksi oli valittava mahdollisimman paljon tuulettomia reittejä. Ensin mentiin kuusikon läpi Tiirinniementielle. Sitten käveltiin ns. vanhaa 1970 -luvun latu-uraa Kaipolan talon sivuitse. Ohitimme vessan, vilja-aitan ja kuivaamon. Sitten ylitettiin tuulinen pelto ja pääsimme Tiirinniementielle. Kävelimme niemen ympäri. Kaukontien kautta lähdimme kohti Kalmoniemeä. Tuuli painoi suoraan koko Tiirinselän mitalta rantaan. Kävimme tuijottamassa "silmästä" silmään Rappukallion rannassa. Matkamma jatkui niemeä kiertäen kohti peltoaluetta. Menimme ns. veneladon metsäsaarekkeen kautta kohti Hulkkiota. Ojat olivat lähes ylitsepääsemättömiä ja siksi tuli muutama mutkaa matkaan. Vanhasta seksiladosta ei ollut mielestäni enää edes jäänteitä. Hakkuut Kaipolan talon piha-alueella ovat paljastaneet tai tuoneet esiin hienon talon piharakennuksineen. Kävelimme vanhaa Hulkkion satamaan johtavaa tienpohjaa autolle.













lauantai 26. joulukuuta 2020

Jaatilanjärvi

Ennen jouluruokien syöntiä koitti happihyppy lähiluonnossa kävellen. Tarkoituksena oli kiertää Jaatilanjärvi Kuoreojan puro ylittäen.

Ensin menimme Auvilan metsikön läpi Pajamäenkadulle. Tien päästä menimme Kuoreojan rantaan. Vettä oli runsaasti liikkeellä ja puron ylitys kohtaa etsimme monesta kohdin. Menimme ryteikössä ylävirran suuntaan, mutta erittäin vuolas virtaus esti puron ylittämisen. Auvilantien kautta kiersimme toiselle puolen. Täytyy vielä mainita, että Kuoreojan alue on erittäin vaikeakulkuinen.

Jatkoimme matkaa peltoa pitkin Jaatilan talo vasemmalta kiertäen. Märkä, jäätön ja roudaton pelto oli liukas jalan alla. Saavuimme Ahopellon uimarantaan. Jäätä pitkin ei voinut kävellä, joten jatkoimme matkaa sairaalle ja sieltä kirkon kautta menimme takaisin kotiin.



torstai 24. joulukuuta 2020

Pörssisähkökinkku

Pieni ajatusleikki. Ostan 7 kg kinkun ja pohdin, milloin paistaisin sen pörssisähköllä, kun se tiettyinä aikoina halpaa. Yöllä tai tuulisena päivänä se olisi halvempaa. No ei minulla ole pörssisähköä, mutta jos olisi, niin paljon säästäisin sähkössä.

Pörssisähkö on keskimäärin 1 snt/kWh halvempaa kuin määräaikainen sopimus. Pörssisähkön hinta on normaalisti noin 6 snt/kWh ja se olisi halpaan aikaan vain 2 snt/kWh, niin tuntuuhan tuo säästöltä. Siis 4 snt/kWh säästö halpana aikana.

Käytetyn sähkön määrä on sama, että kinkku saadaan kypsäksi Siirtomaksu ja verot on aivan samat, koska sähköä kuluu saman verra. Sähkön kokonaishinta on noin 12 snt/kWh. No kokonaishinta on sivuseikka säästöä laskiessa.

Oletetaan, että paistan 7 kg kinkkua 10 tuntia, jotta on siitä mureaa. Vattenfallin mukaan 4 h tuntia uunin käyttöä kuluttaa sähköä noin 1-3 kWh. Lasketaan maksimilla eli 3 kWh. Eli 10 h kuluttaa sähköä 3+3+1,5 eli 7,5 kWh. Eli kulutus 7,5 kWh x hintasäästö 4 snt/KWh saadaan 30 snt.

Eli kinkun paistaminen yöllä tai tuulisena päivänä maksaa noin 30 snt vähemmän. No ei ole paljoa.

Ja kinkku paistetaan vain kerran vuodessa. Paistamisen ajankohdalla ei ole yhtään mitään merkitystä kaikkiin joulun muihin menoihin nähden.

No jotain positiivista on olemassa. Joulun alla uuni on paljon päiväaikaan varattuna ja joskus ainoa vapaa aika kinkun paistamiseen on yöaika. Tosin tulee muistaa yöllä paistamisen paloturvallisuusriskit.



maanantai 21. joulukuuta 2020

Lumiukon teossa nykymaailmassa

Nykyaikana lumiukon tekokin on käynyt niin sanotusti haasteelliseksi. Annetaan ihmisten olla juuri sellaisia kuin he ovat. Elämme jo nyt varsin omituikseksi muuntautuvassa maailmassa. 

Siksi kopioin oheisen "vitsin" bittiavaruuden ihmeellisestä maailmasta. Hyvin erikoisen hauskasti kirjoitettu stoori. Jokin siinä pisti miettimään.

Koko yön oli satanut lunta niin....

8:00 Tein lumiukon.

8:10 Feministi saapui paikalle ja kysyi, miksi en tehnyt luminaista.

8:15 Joten tein luminaisen.

8:17 Feministinaapurini valitti luminaisen pulleista rinnoista ja väitti että pidän luminaista objektina.

8:20 Lähistöllä asuva homopari kiukustui ja heidän mielestään kaksi lumiukkoa olisi ollut parempi.

8:22 Ohikulkenut transihminen kysyi miksen voinut tehdä vain lumihenkilöä irtonaisilla osilla.

8:25 Kadun päässä asuvat vegaanit valittivat porkkananenästä, koska porkkana on ruokaa eikä niillä pidä koristella lumiveistoksia.

8:28 Minua kutsutaan rasistiksi, koska lumipariskunta on valkoinen.

8:31 Kadun toisella puolella asuva muslimiherra vaatii, että luminainen tulee verhota burqaan.

8:40 Poliisit saapuvat kertomaan, että joku on suuttunut ja kokee itsensä loukatuksi.

8:42 Feministinaapuri valittaa uudelleen, että luminaisen luuta täytyy poistaa, koska se viittaa stereotyyppisesti naisen rooliin.

8:43 Tasa-arvoministeri saapuu ja uhkaa vankeusrangaistuksella.

8:45 YLE-uutistoimitus ilmaantuu paikalle ja haluavat tietää näenkö eron lumiukoilla ja luminaisilla. Vastaan: "Snowballs", jolloin minua kutsutaan seksistiseksi.

9:00 Olen uutisissa epäiltynä terrorismista, rasismista ja homofobiasta.

9:10 Minulta kysytään: Onko minulla rikoskumppaneita? Eläinsuojelu huostaanottaa koirani.

Tällaisessa maailmassa me elämme ja pahemmaksi menee.

Minä? Halusin vain tehdä lumiukon.

Hyvää Joulua!

perjantai 18. joulukuuta 2020

Putkielämää

Hallitus meni sitten poistamaan eläkeputken. Huono homma. 

Ennen kaikki oli niin selvää. Siemenputkessa ja emätinputkessa matkustelun jälkeen siirryttään koulutusputkeen. Uraputkessa odotellaan sitten eläkeputkea. 

Onneksi tarjolla on sentään vielä ryyppyputki. Sen jälkeen koittaa sairaalan tippaputki, josta on edelleen sujuva siirtymä koiranputkeen.

- Putkimies - 

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Lain mukaan pitäisi mennä

Perustuslakivaliokunnan mukaan ministeri Haaviston toimet todettiin lain vastaiseksi. Haavisto on syyllistynyt lainvastaisuuksiin, mutta ei niin vakaviin, että kynnys ministerisyytteen nostamiseksi valtakunnanoikeudessa ylittyisi. 

Sitten eduskunta äänesti ja oli sitä sitä mieltä, että lain vastaisesti voi toimia. Siis yksinkertaisesti ajateltuna, oikein oli toimittu. 

Miten voi olla: lait säätävä eduskunta äänestää, että voi toimia lain vastaisesti?

Timattina jutun päälle on se, että äänestyksessä Haavisto ei jäävännyt itseään. Äänesti omaa asiaa koskevassa asiassa. Poliittisen moraalin kannalta Haaviston olisi pitänyt jäävätä itsensä. Tosin tämän suhteen ei toimittu lain vastaisesti.

Kaikki lainoppineet professorit eivät ole samoilla linjoilla perustusvaliokunnan kanssa. Kokonaisuutenaan soppa on varsin sekava.

Ei siellä isolla kirkolla paljon paremmin mene kuin täälläkään lain noudattamisen suhteen.

tiistai 15. joulukuuta 2020

Museoviraston vanhat kuvat Jämsästä

Museovirasto avaa yli 200 000 painolaatuista kuvaa vapaaseen käyttöön.

Jämsän vanhat hyvälaatuiset kuvat löytyy täältä.


Jämsän Osuusmeijeri


Jämsän Säästöpankki


Pitkävuori


Tehi saapuu Seppolan satamaan


Seppolan silta


Tehi laiva Jämsänjoella

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Himoshuipun pururata

Sunnuntai koitti ja sohvasta piti pysyä kaukana. Autolla kurvasimme Pohjois-Himoksen päälle. Siitä sitten lähdimme kiertämään pururataan myötäpäivään. Kiersimme myös niin kutsutun laavunlenkin. Itse laavulla oli siistiä ja paikalla oli Tarvikekeskuksen purkillinen sytytyspusseja ja tikut. Jatkoimme matkaa eteenpäin. Reitin paras näköalaosuus oli Keski-Himoksen laavun kohdilla sekä siitä pohjoiseen menevällä polulla.

Reitillä on pituutta reilun 5 km. Talvinen viima piti liikkeessä, pysähtyä ei juuri sopinut. Lumisessa maassa oli paljon ulkoilijoiden jälkiä.