lauantai 28. kesäkuuta 2014

Jämsän Äijän tarina

Jämsän äijä oli alkuperäiseltä nimeltään Jerusalemin suutari, joka oli sanonut itseään myös vihtahousuksi. Vihtahousun nimen voivat vielä vanhemmat ihmiset muistaa. Ennen vanhaan lapsia varoitettiin: "Ellet ole hiljaa, vihtahousu tulee."

Jerusalemin suutarin tarina alkaa kun suutarin kotiin tuli uskovainen henkilö, joka pyysi yösijaalevätäkseen vaikka huoneen nurkassa lattialla. Suutari kielsi yösijan ja pyysi vierasta poistumaan. Vieras poistui surumielin ja sanoi lähtiessään: "Minä lähden, mutta niin lähdet sinäkin ja aina vaellat ympäri maailmaa, etkä lepopaikkaa tule mistään saamaan."

Niin alkoi suutarin ikuinen vaellus. Suutari lähti ja otti kontin selkäänsä, kepin käteensä, tuohiset virsut jalkaansa ja henkiolentona liikkui satoja kilometrejä ympäri maailmaa. Välillä hän näyttäytyi ihmisille ja sanoi olevansa vaeltava kulkija, jolle ei missään lepoa anneta.

Tarina kertoo, että tämä mies oli liikkunut hyvin paljon Jämsässä. Hän saapui erääseen kokoukseen ja kertoi, ettei hänellä ole paikkaa niin elävien kuin kuolleidenkaan joukossa. Äijän elämäntarinan kuultuaan sanoivat kokouksen osallistujat hänelle: "Mene vaikka helvettiin, niin saamme olla sinulta rauhassa." Äijä vastasi: "Sinne eivät ota, koska olen sijaton sielu." Näin syntyi Jämsässä paljon käytetty sanonta: "On kuin sijaton sielu helvetissä."

Ihmiset käskivät äijää menemään uskovaisten kokoukseen. Uskovaiset taasen neuvoivat pyrkimään taivaaseen, koska kerran on henkiolento. Sinne äijä meni. Taivaan portilla pyhä Pietari sanoi: "Kuka olet ja mikä on nimesi?" Äijä sanoi: "Olin Jerusalemin suutari, vihtahousuksi myös nimetty, äijäksi Jämsässä nimitettiin kun tänne neuvoivat." Pietari sanoi: "Taivaaseen et pääse, jäät pois, ei ole nimeäsi elämän kirjassa. Muuta mahdollisuutta ei sinulla ole, kuin jatkaa vaellustasi Jämsän äijänä." Näin syntyi sananparsi: "Jäi kuin Jämsän äijä taivaasta." Tarinan alkuperä lienee 150 vuotta.

SOTE

Täytyy kompata sanasta sanaan Perusnaisen (Sirpa Rintala) SOTE kirjoitusta, joka on kuin aivokopastani repäisty. Ohessa linkki kirjoitukseen ja alla suora kopio siitä.

Jämsä on rohkeasti luonut uutta toimintamallia terveydenhuollon järjestämiseen. Kaupunki on omilla toimillaan varmistanut itselleen päätäntävallan sairaalan säilymisestä ja palvelutuotannon laajuudesta ja laadusta. Sanomalehti Keskisuomalaisen pääkirjoitussivulla oli 6.6. osuva kirjoitus Jämsän sairaalaa koskien. Jämsän jo neljä vuotta toiminut malli olisi todella ollut arvokasta materiaalia sote-asioiden suunnittelijoille. Hallituksen tavoitteet eivät kuitenkaan sietäneet tällaista ”väärin sammutettua tulipaloa”. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynyt rajuun hyökkäykseen Jämsän toimivaa terveydenhuoltoa vastaan. Kenen etua ajaen? Ei ainakaan hoitoa tarvitsevien kansalaisten!

Kevään aikana saimme poliittisen päätöksen siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon (SOTE) järjestäjinä toimivat viisi yliopistosairaaloiden ympärille rakentuvaa SOTE-aluetta. Nyt odotamme mitä parlamentaarinen työryhmä saa rakennettua tämän raamin sisälle varsinaiseksi toiminnaksi. Työryhmällä on todella visainen tehtävä.

On varmistuttava siitä, että kuntien ääni todella kuuluu omien asukkaiden palveluista päätettäessä. Kuntien tietämyksen alueensa tarpeista täytyy SOTE-palvelun järjestäjän huomioida. Kuntien tarpeet koskevat tietenkin väestönsä palvelutarvetta, mutta myös sitä missä palvelut tuotetaan ja kuka niitä tuottaa. Näillä asioilla on suuri vaikutus kunnan alueen työllisyyteen ja verovarojen kertymiseen.

Uhkana on, että vallan keskittyessä reuna-alueet unohtuvat. Palvelut keskitetään isojen alueiden keskuskaupunkeihin perustellen, että näin taataan kaikille ihmisille asuinpaikasta riippumatta yhtä laadukas hoito ja palvelu. Näinhän ei todellisuudessa ole! Ei ole yhtä laadukasta se, että kaupungissa asuva saa palvelun pienen kävely- tai bussimatkan päästä ja syrjäseudulta pitää lähteä aamuyöstä taksikyytiin saadakseen saman palvelun/toimenpiteen.

Terveydenhuollon keskittäminen on tärkeää ja välttämätöntä vaativissa, erityistä osaamista, välineistöä ja tukipalveluita edellyttävissä yliopistosairaalatasoisissa hoidoissa. Muut palvelut tulee kattavasti säilyttää kuntien alueilla. Tällä on tärkeä merkitys kuntien hyvinvoinnille, työllisyydelle, koulutuspaikkojen ja verotulojen säilymiselle. Palveluiden keskittyminen merkitsee terveydenhuoltohenkilöstön pakkomuuttoa pikkupaikkakunnilta keskuksiin. Samoin alkavat keskittyä ammattioppilaitokset ja työharjoittelupaikat. Tämä tietää pienten paikkakuntien näivettymistä.

Syrjemmässä asuvien ihmisten yleinen ja aiheellinen huoli on lähipalveluiden katoaminen. Pelottavaa ajatella, että sitä valtiovaltamme on halunnutkin, jotta ihmiset muuttaisivat keskuksiin, helpommin hallittavaan infrastruktuuriin. Kuitenkin ihmiset ovat tutkitusti terveempiä saadessaan asua väljemmin luonnon läheisyydessä ja maaseudulla kuin asuessaan kaupunkimaisessa ympäristössä. SOTE-ratkaisukin on yksi valtiovallan valinta, joka tulee vaikuttamaan kansalaistemme mahdollisuuksiin valita elin- ja asuinympäristönsä.