Jämsä on rohkeasti luonut uutta toimintamallia terveydenhuollon järjestämiseen. Kaupunki on omilla toimillaan varmistanut itselleen päätäntävallan sairaalan säilymisestä ja palvelutuotannon laajuudesta ja laadusta. Sanomalehti Keskisuomalaisen pääkirjoitussivulla oli 6.6. osuva kirjoitus Jämsän sairaalaa koskien. Jämsän jo neljä vuotta toiminut malli olisi todella ollut arvokasta materiaalia sote-asioiden suunnittelijoille. Hallituksen tavoitteet eivät kuitenkaan sietäneet tällaista ”väärin sammutettua tulipaloa”. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynyt rajuun hyökkäykseen Jämsän toimivaa terveydenhuoltoa vastaan. Kenen etua ajaen? Ei ainakaan hoitoa tarvitsevien kansalaisten!
Kevään aikana saimme poliittisen päätöksen siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon (SOTE) järjestäjinä toimivat viisi yliopistosairaaloiden ympärille rakentuvaa SOTE-aluetta. Nyt odotamme mitä parlamentaarinen työryhmä saa rakennettua tämän raamin sisälle varsinaiseksi toiminnaksi. Työryhmällä on todella visainen tehtävä.
On varmistuttava siitä, että kuntien ääni todella kuuluu omien asukkaiden palveluista päätettäessä. Kuntien tietämyksen alueensa tarpeista täytyy SOTE-palvelun järjestäjän huomioida. Kuntien tarpeet koskevat tietenkin väestönsä palvelutarvetta, mutta myös sitä missä palvelut tuotetaan ja kuka niitä tuottaa. Näillä asioilla on suuri vaikutus kunnan alueen työllisyyteen ja verovarojen kertymiseen.
Uhkana on, että vallan keskittyessä reuna-alueet unohtuvat. Palvelut keskitetään isojen alueiden keskuskaupunkeihin perustellen, että näin taataan kaikille ihmisille asuinpaikasta riippumatta yhtä laadukas hoito ja palvelu. Näinhän ei todellisuudessa ole! Ei ole yhtä laadukasta se, että kaupungissa asuva saa palvelun pienen kävely- tai bussimatkan päästä ja syrjäseudulta pitää lähteä aamuyöstä taksikyytiin saadakseen saman palvelun/toimenpiteen.
Terveydenhuollon keskittäminen on tärkeää ja välttämätöntä vaativissa, erityistä osaamista, välineistöä ja tukipalveluita edellyttävissä yliopistosairaalatasoisissa hoidoissa. Muut palvelut tulee kattavasti säilyttää kuntien alueilla. Tällä on tärkeä merkitys kuntien hyvinvoinnille, työllisyydelle, koulutuspaikkojen ja verotulojen säilymiselle. Palveluiden keskittyminen merkitsee terveydenhuoltohenkilöstön pakkomuuttoa pikkupaikkakunnilta keskuksiin. Samoin alkavat keskittyä ammattioppilaitokset ja työharjoittelupaikat. Tämä tietää pienten paikkakuntien näivettymistä.
Syrjemmässä asuvien ihmisten yleinen ja aiheellinen huoli on lähipalveluiden katoaminen. Pelottavaa ajatella, että sitä valtiovaltamme on halunnutkin, jotta ihmiset muuttaisivat keskuksiin, helpommin hallittavaan infrastruktuuriin. Kuitenkin ihmiset ovat tutkitusti terveempiä saadessaan asua väljemmin luonnon läheisyydessä ja maaseudulla kuin asuessaan kaupunkimaisessa ympäristössä. SOTE-ratkaisukin on yksi valtiovallan valinta, joka tulee vaikuttamaan kansalaistemme mahdollisuuksiin valita elin- ja asuinympäristönsä.