maanantai 25. toukokuuta 2020

Vororotin rotko

Vororotin rotko löytyy Tampereen tien varresta. Ajetaan Jämsästä Partalanmäen päälle ja käännytään oikeaan Järvenpääntielle ja siitä edelleen Vuorisjärventielle vasempaan ysitien ali.

Vororottiin on matkaa noin 3,7 km valtatieltä. Vororotti on vasemmalla ja sinne on yksi puinen jo aikaa nähnyt puukyltti. Noin 2-3 autolle on parkkipaikka polun alun läheisyydessä.

Polku johtaa suoraan Vororottiin. Matkaa on noin 0,4 km. Kannattaa kiertää koko alue ja mietiskellä, missä kiven onkalossa ne vorot ovat piileskelleet. Kierrä rotko ja molemmat rotkon reunat.

Reittimme oli kohtalaisen pitkä alueen kokoon nähden. Ensimmäisen tönnään jälkeen lähdimme vasemmalle johtavaa polkua ja sitä menimme aina suolle saakka. Ylitimme oikealla olleen märän kohdan ja polku loppui siihen. Tulimme takakautta (etelän) Vororotin itäisen reunan päälle. Laskeuduimme pohjalle ja etelän kautta menimme läntisen reunan päälle. Sieltä sitten suunnistelimme autolle.

Wikipedia kertoo Vororotin historiasta seuraavaa:
"Vororotin nimi viittaa rosvoveljeksiin, jotka piileksivät rotkon piiloluolassa 1800-luvun lopulla. Vororotin piiloluolan seinämillä on nykyäänkin havaittavissa rosvojen nuotiotulen jättämiä nokijälkiä. Ennen kristinuskoa Vororotti on saattanut olla palvontapaikka, sillä sen kallion laelta löydettyjen pienten kuoppien on tulkittu olleen Ukon palvontaan käytettyjä uhrikuppeja."

"Tarun mukaan venäläiset vainoajat kätkivät isonvihan aikana ryöstösaaliitaan Vororotin kallioiden suojiin."


Karttapaikan karttalinkki












sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Ruuhivuori ja Rotkojärvi

Rotkojärven luontokohde löytyy Palsinantien (Heräkulma) varrelta. Hallintieltä käännytään Palsinaan ja ajetaan 6.8 km eli kohtalaisen pitkään pitää ajella. Tien vasemmalla puolella on kyltti Ruuhivuori. Auto siihen polun risteykseen parkkiin. Muutaman auton paikka löytyy. Parkkipaikalta lähtee selkeä polku, joka johdattaa Ruuhijärven rantaan jyrkänteen päälle.

Maisemat on mitä hienoimmat.

Polkua voi jatkaa eteenpäin kaakkoon aina Ruuhijärven päähän saakka.

Jos intoa retkeilyyn vielä riittää samalla rupeamalla, niin kannattaa jatkaa matkaa autolla Palsinaan päin. Muutaman kilometrin päässä on Myllyhoilo.

Karttapaikan karttalinkki Ruuhivuoren parkkipaikka
















eFatbike - Paljakka / Suonsaari

Aurinkoisena sunnuntaina lähdimme suunnitellulle retkelle. Ensin ajelimme Kellokallion kautta Koskelle. Kiemurtelimme Linnasenrinteen ja Lavaojan kautta Paljakkaan. Käännyimme melkein heti junaradan alituksen jälkeen oikealle.

Ajelimme Mäkeläntietä, kunnes Malkasillan pellot näkyivät. Emme löytäneet oikeaa "polkua", vaan menimme jotain uraan pellon laitaan. Ajoimme peltoa pitkin Malkasillan talolle. Matka jatkui tovin Vuorilaaksontietä. Pellon kulmassa käännyimme vasempaan kohti Kastjärven pohjoispäätä. Ohitimme kodan ja ajoimme Kastjärventietä melkein maatalousoppilaitokselle. Käännyimme vasempaan ja ajoimme kohti Sorvajärveä.

Mökkiteiden risteyksessä käännyimme vasempaan maakuntauralle. Hetken päästä olimme upouudella metsäautotiellä, joka oli vielä erittäin kivinen ja möykkyinen. Ajastaan tulimme pururadalle ja suuntasimme kohti Hammaskalliontietä. Moiskalantietä menimme kohti pohjoista Virhiäntielle. Kävimme 9-tien laidassa mutta totesimme, että liikenne oli liian kovaa, rekkoja ja autoja molempiin suuntiin yhtenä jonona. Tulimme Virhiäntietä takasin Moiskalantielle. Ajelimme Ahvenlammen ja Palomäen kautta Lukkoilaan. Kiekan keskustassa heitimme ja sitten olimmekin jo Pispalassa.

Reitti Mäkelantieltä Vuorilaaksontielle "polun" ja pellon poikki oli vaikeahko. Ja samoin Sorvajärven mökkitieltä uuden metsäautotien kautta pururadalle oli kivinen ja monttuinen.

Mutta hieman yllytyshylly olin reitin valinnan suhteen ja kokeiltavahan tuo oli. Ei se reitti muuten olisi tutuksi tullut ;) 

Maitolaitureita oli matkalla 2 kpl eli maitolaiturien esiintyvyystiheys on 0,06 laituria per kilometri.

Sport Tracker näytti seuraavaa:
Matka 31,5 km
Ajoaika 2:18










lauantai 23. toukokuuta 2020

Maalla ja metsässä

Aarteita löytyy maalta, metsästä ja peltojen laidoilta. Lakoonisesti voisin todeta, maasta sinä ole tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Kuitenkaan ei näistä ilmeisesti hannota luopua.

Vanhoissa autoissa piilee jotain kiehtovaa. Pitävät sisällään salaisuuden. Eivät kerro tarinaansa. Voi vain arvailla niiden historian.