Nämä tiedot on koottu lähinnä julkaisusta Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, 22. painos, 2001.
Tammikuu
Tammi = napa, akseli, keskipuu. Tammikuu eli sydänkuu on aika, joka jakaa vuoden vaikeimman kauden, talven, kahtia - tammikuu on siis keskellä.
Tammikuussa kaadettu puu ei lahoa, ei homehdu, eikä halkeile.
Syöpäläisten hävittäminen onnistuu tammikuussa, koska luteet ovat silloin tiineitä.
Tammikuinen vesisade ennustaa hyvää kesän satoa. Pohjois-Suomesta on päinvastaisiakin selityksiä: jos tammikuussa sataa vettä tai on latvakaasua (=sumua), tulee kylmä kevät.
Kun ei kylmä kynttilänä (2.2.) eikä pauku Paavalina (25.1.), kylmää kynnet kyntäjältä.
Pakkanen pyryn perästä, pahailma pakkasesta.
Jos varis raakkuu sydänkuiden aikaan (=tammi- ja helmikuu) aamusella, tulee nuoskat, jos iltasella tulee pakkaset.
Loppiaisesta alkavat ”selkäviikot ja reikäleivät” tai ”härkäviikot ja läpileivät”. Siis moniviikkoinen juhlaton ja ankeakin sydäntalven aika. Tähän aikaan oltiin ennen paljon mm. metsätöissä.
Myös kaadettujen kuusten ja mäntyjen oksia ajettiin kotiin, jossa havuja levitettiin karjatiloihin eläinten makuualustaksi. Näin saatiin - paitsi puhdas alusta ja hyvä tuoksu esim. navettaan - myös ’apulantaa’. Havut lisäsivät lannan ’palamista’ kypsyttäen lannan sopivaksi pelloille. Tämä palaminen lisäsi karjatilojenkin lämpötilaa keskitalvella.
Heikin päivänä (19.1.) karhu kääntää kylkeään ja sanoo: ”Yö puolessa, nälkä suolessa”. Sama asia usein myös Paavalin päivän (25.1.) kohdalla.
Heikin päivän tienoilla tarkastetaan myös, että karjan rehu riittää lopputalveksi - puolet rehusta oltava jäljellä. Muuten ”Erkki (18.5.) lehmät tappaa”. Ihmisen viljasta piti Heikinpäivänä olla 2/3 jäljellä. Sama asia usein myös Paavalin päivän (25.1.) kohdalla.
Heikin tai Paavalin päivän aikoihin sää usein muuttuu. Tähän aikaa on usein pyryjä, tuiskuja.
Jo 1700-luvulta tieto, että poroja alettiin näihin aikoihin pitää kiekerossa (poroaitauksessa), ja elätellä paksun lumen vuoksi hakkuilla. (Kaadettiin naavaisia puita).
Helmikuu
Helmikuun suojasäät merkitsevät kylmää kevättä. Päinvastaisiakin ennusteita on!
Jos ruukkukasvit alkavat kasvaa jo helmikuussa, tulee varhainen kevät.
Jos teeri alkaa soida pian kynttilältä (2.2.), tulee keväästä hyvä ja tasainen.
Kynttilänä kyseltiin talvitöiden edistymistä: Onko aidakset ajettu, onko seipähät selottu, onko pitkät halkopinot, onko pellavat piottu?
Matin (Talvi-Matin) päivän (24.2.) tienoilla alkavat varikset vilkastua ja rääkyä, samoin silloin voi jo kuulla metsäkanan ääntelyä.
Talvi-Matti on kevättalven alku, lumi alkaa hiukan sulaa: Matista rikka sijansa syö tai Matti olisi muuton kova mies mutta toinen silmä vettä vuotaa tai Matti pitkällä parrallaan houkuttelee lapsia seinustalle.
Mitä Mattina, sitä Marjana (Matin päivänä sama sää kuin Maarianpäivänä).
Maaliskuu
Maaliskuu on Pohjois-Suomessa vielä talvinen: mm. ankaria lumituiskuja. Silti maaliskuu koetaan ensimmäiseksi kevätkuukaudeksi.
Muualla Suomessa maaliskuu maan avaa (maa paljastuu osittain lumen alta), huhtikuu maan (jäät) huhtoo.
Marian päivän aikainen (25.3.) säätila on antanut paljon pohjaa ennustuksille: Jos maaliskuu (marjankuu) syntyy kylmällä pohjoistuulella eli ylhäisellä tuulella (tai perjantaipäivänä), tulee kolme kylmää kevätkuuta ja pitkä hidas kevät. Mutta jos maaliskuu syntyy lauhkealla etelätuulella, niin tulee varhainen, kaunis ja lämmin kevät.
Tapion riihenpuinnista (= honka- ja kaarnatuuli, metsänkylvö; kun runsaasti neulasia karisee tuulella lumelle) on yhdeksän viikkoa suliin vesiin.
Mateenkudun siirtyminen pitkälle maaliskuulle ennustaa pitkää kevättä.
Pohjois-Suomessa kaadettiin suksikoivut maaliskuussa, koska silloin puu pysyi parhaiten suorana vääntymättä kieroon.
Kevätpäiväntasauksen aikoihin (21.3.) tehdään ottavat uistimet ja onget, koska silloin päivä on vuoden kuivin. Silloin olisi myös pajut, lepät ja lutikat hävitettävä.
Mitä Maariana (25.3.) malolla sitä vappuna vaolla (lumen määrä katolla/pellolla). Peräpohjolassa tämä vähän myöhäistyy: Mikä Maariana katolla, se Erkkinä (18.5.) maassa.
Marjalta (Marian päivältä) kala kudulla, lintu (metsäkanalinnut) soitimella.
Jos Maarian päivänä on lunta aitain tasan, niin on viljaa syksyllä laarien tasan. (Ainakin pohjoisessa lumen paljous Maariana on siis hyvä ennuste.)
Mitä on päivä pääsiäisenä, sitä sää sären kutuna. (Sären kutuaika oli muinoin tärkeä, koska keväällä oli ruokavaroista puute. Sären kutu on suunnilleen jäiden lähdön aikaan - jos silloin on myrskyisä sää, on särjen pyynti mahdotonta.)
Hyvä on lähtö Tapion riihestä, vielä sitä porahtaa meiännii riihestä. (Mitä enemmän neulasia ym. muuta kariketta puista tippui pääsiäisen teinoilla, sitä parempaa jyväsatoa oli lupa odottaa.)
Varhain pääsiäisaamuna lapset keräsivät rantteella lastuja kasoihin saadakseen hyvän linnunpesien löytämisonnen. Metsä- ja vesilintujen munat olivat ennen tärkeä ruuan lisä kevätkesällä.
Huhtikuu
Huhtikuun nimi: aika lähteä kaatamaan suuria havupuukaskia, joioden vanha nimi on huhta. Asutusten lähistöllä oli nuorempia metsiä (entisiä kaskia), pääasiassa kivikoita ja muita lehtipuita (lounaisSuomessa niiden nimi: kaski). Kolotut kaskipuut kuivuvat nopeammin alkukeväästä, jolloin mahla ei vielä virtaa.
Sataen suvi tuleepi, vuoten vesi lankeaapi.
Kun on kylmä huhtikuu ja märkä toukokuu, niin on täysi heinälato. Jos hatutta päin huhtikuussa halkoja hakataan, niin turkit päällä toukoja tehdään.
Huhtikuussa pyrittiin myös mm. korjaamaan kalanpyydykset, veistämään seinähirret ja ajamaan kevätheinät.
Karjan lskeminen ulosa kesälaitumilleen (metsiin) oli suuri tapahtuma. Erityisesti silloin oltiin huolissaan siitä, ettei sudet ilmestyisi karjaa verottamaan. Huudettiin loitsuja ja pidettiin muutenkin meteliä, poltettiin kokkoja ja annettiin uhrilahjoja Jyrkille tai muille pyhimyksille. Huudettiin mm: ’Yrjö, sido koirasi’! Koira on tässätapauksessa susi..
Yrjön saapui merkkipäivänään (23.4.) ahvenkesseli selässään. Ahvenen kutu alkoi silloin pohjoisessa.
Jos Markun päivänä ja yönä (25.4.) on kylmä ja jopa pakkasta, jatkuu kylmää pitkälle kesään. Ja päinvastoin: lämmin Markun päivä takaa suotuisan kesän.
Toukokuu
Toukokuussa telkän munauutuista (pöntöistä) saatiin ensimmäiset munat, jotka parantavat talven jäljiltä. Vesilintuja pyydettiin keväällä; erityisesti. joutsenet olivat haluttua saalista. Ne kun saapuivat varhain ja levähtivät pienissäkin sulapaikoissa, joista niitä saattoi ampua. Myös mm. teeriä käytiin pyytämässä niiden soitimelta. Havukatoksesta ammuttiin jousella lähinnä koirasteeriä, ei naaraita. Helatorstaina ei kuitenkaan saanut teeriä ampua, niin pyhä tuo päivä ol ennen.
Toukokuussa laskettiin karja ulos talven jälkeen etsimään ’mustapäitä’ (= suovillan kukintoja, jotka jo hyvin varhain nousevat jäätyneestä turpeesta) tai edes kuloheinää tai varpuja. Lehmät olivat ennen vanhaan ummessa (maitoa tuottamatta) lähes koko pitkän talven.
Karjan laitumellepäästön päivä oli hyvin tarkkaan määritelty (mm. tietyt merkkipäivät, viikonpäivät, tuuli- ja sadesuhteet yms.). Jokatapauksessa karjan laitumellepäästöpäivä oli juhlapäivä koko kylälle.
Erkin päivänä tehtiin ennusteita tulevan kesän oloista. Esim. jos käki kukkuu hankeen (jos vielä lunta), tulee halloja. jos taas lehti on jo puihin tulossa käen alkaessa ensi kertaa kukkumaan, tulee hyvä viljasato. Jos sammakonpoika Erkkinä elää, niin ruis Jaakkona (25.7.) herää. Kylmä Erkin päivä ennustaa lämmintä kesää: Erkki turjus turkki päällä, Urpaanus (25.5.) liinapaitasillaan. Erkin vilu kesän ilo.
Erkin päivään saakka sai karja ennen liikkua vapaasti niityillä ja ahoilla, mutta Erkiltä kylän paimen aloitti työnsä ja johti karjan metsälaitumille.
Myös helluntai (50 päivää pääsiäisestä, siis toukokuun 10. - kesäkuun 13. tai 14. päivä) oli myös tärkeä säiden ennustamispäivä. Helluntain paisteet on koko kesän paisteet. Tai: Kun on helle helluntaina, niin pakkanen Paavalina (25.1.), kylmä viima kynttelinä.
Vielä helluntain aikoihin oli varsinkin Pohjois-Suomessa vähän tuoreita luonnonantimia saatavissa. Siksi sanonta: Kesä keikkuen tuleepi, suvi suuta vääristellen. Siis nälkäkin vielä tähän kesän aikaan on monesti koetellut. Vasta juhannuksen tienoilla ollaan voiton puolella.
Kesäkuu
Kesäkuu lienee alunperin tarkoittanut kesantokuuta, siis kyntökuuta. Myös huhti-, touko- heinä- ja elokuu ovat maatalouden työtehtäviin viittaavia nimiä.
Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa ja tuomenkukka kolmantena.
Vaikka siis kesäkuussa on kaunista, on myös: kesä kerkkeimmillään, nälkä närkeimmillään.
Vesisade ennen juhannusta sataa suoraan laariin (tuo hyvän viljasadon).
Kesäkuun alku on usein aika kolea, samoin aika juuri ennen juhannusta. Kaikkein pahin oli ns. tuppihalla. Sen sijaan viileä kesäkuu (ilman pahoja halloja) on ollut kasvulle hyväksi: vilu viljan kasvattaa, lämmin terän tekee.
Eskon päivän (12.6.) tienoilla ennen kylvettiin hamppu ja nauris (pohjoisessa vielä paljon myöhemminkin - juhannuksen tienoilla). Eskon päivän tienoo oli nauriskaskien polton aikaa. Myöhään äestetty pelto ei ehdi enää pahasti rikkaruohottua eivätkä maakirput enää naurista hätyyttele. Hamppu ja nauris eivät ole kovin arkoja syyshalloille, joten kasvukausi kyllä riittää. Sen sijaan ohra piti kylvää aikaisemmin, koska se on arka syyshalloille.
Peräpohjolassa Eskon päivän tienoilla lehmät olivat vielä sisäruokinnassa. Heinää piti siis olla säästössä tähän saakka (kuten etelässä Urpon päivään - 25.5. - saakka).- Lapissa Eskon päivänä teeri lopettelee soidinmenojaan ja ensimmäinen sääskiaalto saapuu sekä norssi alkaa Perämeressä kutea.
Eskeliltä (Esko) ensimmäiset (sääsket), Marjan etsikolta (2.7.) toiset, johan Kastajalta kolmannet, jos ei silloin ala miehiä olla, niin ei ole yhtään elossa. Etelämpän Esko tuo ensimmäiset paarmat.
Juhannus on ollut keskikesän kukkaisjuhla: juhannuskoivut ovenpielessä, juhannuskuusi (oksittu ja kuorittu) pihalla, sisällä sankossa kukkivat tuomenoksat, haavan ja pihlajan lehtiä levitettyinä lattialle, kieloja seppeleinä seinillä jne. Myös karjaa on koristeltu. Kaikki kasvikoristelut pantiin talteen ja syötettiin myöhemmin karjalle.
Juhannusyönä kieriskelivät kylän tytöt alastomina poikatalojen ruispellossa, jolloin yökaste nousi ihoon - ja lempi nousi myös poikiin... Juhannuskasteella katsottiin olevan muitakin terveysvaikutuksia. Juhannusyönä tehtiin monia naimaonneen liittyviä taikoja.
Juhannusyönä paloivat myös siniset aarnivalkeat haltijoiden aarrepaikoilla.
Juhannusyönä tapahtui myös se ihme, että sananjalka kukki! Joka sen näki ja sai kukan tai heti syntyneen siemenen haltuunsa, voi esiintyä näkymättömänä ja tietää kaikki salaisetkin asiat. Sananjalan (Pteridium aquilinum) nimi johtuu siitä, että kun tämän kasvin varren leikkaa tyvestä vinosti poikki, näkee kirjaimia. Juhannusyönä nuori näki siinä tulevan puolisonsa nimen alkukirjaimet.
Juhannukselta alkaa isokesä.
Kaura ja ohra alkavat alkaa kasvaa vasta Pietarin päivän (29.6.) tienoilla, sitä ennen ne vain vitkuttelevat kasvuaan.
Pietarin päivän aikoihin alettiin ennen vanhaan rukiinkylvö kaskimaille. Siemen kylvettiin hyvin harvaan, jotta laiho ehti hyvin versoa ja pensittyä.
Koivun tuohi oli parhainta kiskottavaksi kattotuohiksi (= salollaan eli saullaan) kuun lopulla: paksua mutta ei vielä murru. Myös saunanvastojen teko kuului monin paikoin Pietarin päivän tapahtumiin.
Pietarin päivän tienoilla alkavat jo vuoden satotoiveet hahmoittua: jos ohra näyttää jo hiusta, saadaan varmasti leipää. Tosin tämän edellytyksen on myös, että käki lopettaa kukunnan.
Heinäkuu
Jos käki kukkuu pitkään vielä heinäkuussa, tulee lämmin ja pitkä syksy.
Heinäntekoa varten oli tärkeää ennustaa tulevien lähipäivien sää; sataako vai onko pouta. Seuraavien havaintojen perusteella on niitetty sateella ja koonnut poudalla: Tulee sade, jos aurinko laskee pilveen, jos taivas lientelee, jos taivaalla on pitkiä pilviviiruja (reen jalaksia), Nooakin arkki tai kerrospilviä.. Ennen sadetta tuoksuu vastaniitetty heinä iltasella, metsä näyttää tavallista tummemmalta, savu laskeutuu maahan, ääni kuuluu tavallista kauempaa, kauimmat puut vuoret yms. näyttävät tavallista suuremmilta, aamusella ruskottaa, aamusumu nousee ylöspäin, iltataivas on harmaa, tuuli kiihtyy, reumaattisen ihmisen jäseniä kolottaa...
Sade tulee myös, jos pääskyset lentelevät liki veden pintaa, palokärki ’tillaa’, isot linnut pesevät itseään, koira syö ruohoa, kissa pesee itseään, siat lähtevät myöhään illalla liikkeelle, kukko kiekuu poikkeukselliseen aikaan, kanat kylpevät tuhkassa, mehiläiset tekevät pitkiä lentomatkoja, hämähäkit pysyttelevät suojuksissaan, ravut nousevat vedestä maalle, kalat hyppivät vedessä, siipimuurahaisia ilmestyy alakiville, ojakonna kurnuttaa, kärpäset ovat vihaisia ja lentävät korvaan, lammas hypähtelee korkealle...
Kauniin sään ennusmerkkejä: hyttyset tanssivat iltasella kovasti, heinäsirkka sirisee, hämähäkki kutoo verkkojaan, pääskyset lentävät korkealla, pöllö huutaa yöllä, merivesi on matalalla, savu nousee ylös, syntyy kumpupilviä, jotka pian hajoavat, taivas on rastaanrinnalla, aamusumu laskeutuu maahan, aamukaste on vahva, ilma on autereinen, aamupäivän tuuli tyyntyy iltapäivällä.
Heinänteon voi aloittaa, kun käki on lopettanut kukunnan tai angervo ja apila kukkivat yleisesti.
Käki lopettaa kukunnan, kun se on nielaissut ohran vihneen. Tällöin käki muuttuu haukaksi. Ennen vanhaan heinänteko alkoi siis aika myöhään, heinäkuun loppupuolella. Mutta heinämaathan olivat pääosin luonnonniittyjä.
Vanha keskikesä oli 13.7, ei siis juhannuksena. Silloin tiedettiin kokemuksesta olevan lämpimintä.
Myös karhunpäivä on ollut 13.7., jolloin palvottiin karhua vahinkojen ja vaaran välttämiseksi. (Vieläkin vietetään ainakin Kuusamossa karhujuhlia - tosin aika markkinallisia.)
Jos on poudat, niin varokaa sitten ämmäviikkoa, kyllä ämmät kastelee (naistenviikko on 18.-24.7.). Lönnrot kutsui naistenviikkoa myös kirppuviikoksi - silloin oli kirppuja eniten.
Jaakko (25.7.) heittää kylmän kiven veteen (vedet alkavat jo jäähtyä). Jaakko ennustaa myös säätä: jos Jaakkona ei sada, tulee hyvä loppukesä. Jaakon päivänä rupeaa palokärki huutamaan ja huutaa kunnes sataa.
Jollei Jaakkona tule hallaa, ei tule Perttulinakaan (28.8.), mutta jos Jaakko merkitsee perunan lehdet, niin Lauri (10.8.) merkitsee lisää ja Perttu vie kaiken.
Jaakon päivän jälkeen alkoi pohjoisessa hanhien ja muidenkin vesilintujen pyynti; lentokyvyttömät poikaset olivat jo lihavia, ja aikuisilla hanhilla oli siipisato (sulkasato).
Syksy lähestyy jo heinäkuun lopulla: pääskyset Uoti (29.7.) ottaa, Lauri (10.8.) lakaisee ja Perttu (28.8.) peräti vie.
Kala lakkaa syömästä Ollin päivänä ja muitakin syksyn merkkejä on ilmassa...
Mätäkuun aikana (23.7. - 23.8.) tapahtuu pikemminkin kuivumista ja kuolemista kuin mätänemistä: Jos silloin hakkaa kasken, niin se ei ota vesoja. Samoin pajukoiden tai rantaniittyjen perkkaus onnistuu hyvin - uusia vesoja ei synny. Monivuotisia kasveja ei kannata istuttaa mätäkuun aikana.
Mätäkuun aikana kannattaa kerätä vuotuiset tarvepuut, sillä silloin ne eivät halkeile. Talvisilakoista tulee hyviä, jos ne suolataan mätäkuussa.
Kun mätäkuussa putoaa lehti puusta, tulee suojasää maaliskuussa.
Elokuu
Laurin päivään (10.8.) tultaessa piti heinänteon olla lopussa: ”Lauri ladot lukkoon panee, kuhilaat ja kokkoset pellolle pystyttää”.
Laurin päivän aikoihin pelättiin halloja, pakkasiakin.
Kesä on lopuillaan Laurin päivän tienoilla: ”Syystä Laurista, kevättä kynttilästä”.
Lehtipuiden lehdet alkavat kellastua, eikä vastoja enää tehdä: ”Lauri lehteen kusee”.
Jos Laurina on kaunista, niin sitä piisaa Perttuliin (24.8.). ja tulee hyvä syksy.
Pääskyset, kurjet ja villihanhet kokoontuvat Laurina laumaan.
Lampaiden kesävilla kerittiin (leikattiin) Laurina.
Pohjanmaalla viriteltiin ensimmäiset paulat, jotta lappalainen ei ehtisi viedä lintuja.
Ei sikiä siipilintu Perttulin perästä, vaan muuttolinnut alkavat lähteä: ”Kesälinnut Perttu kerreä, pääskyset Perttu peräti vie”.
Yhtä kauan kuin pääskysiä viivyttelee Pärttylin jälkeen, viivyttelee talvi tuloaan viikoissa kekrin jälkeen. Teeren ensimmäisestä kukerruksesta ennen Pärttyliä on yhdeksän viikkoa ensilumeen.
Perttuilina saatiin jo uutisleipää ja -puuroa. Kuitenkin perunan, lantun, nauriin ja kaalin odotettiin vielä kasvavan.
Rakennusten tilkintään käytetyt sammalet oli kerättävä Perttuun (Pärttyliin) mennessä.
Peräpohjolassa alkoi peuran pyynti Perttulin tienoilla.
Syksyisin on usein paljon hämähäkinseittiä mm. maassa ja puissa. Tämä merkitsi sitä, että ’maa on kiimassa’ tai ’maa härkii’.
Syyskuu
Jos teeri kukertaa jo elokuun lopulla tai syyskuun alussa, tulee varhainen talvi.
Mitä elokuu ei keitä, sitä syyskuu ei paista. (Elonkorjuu on viimeistään syyskuun alussa, jos vilja ei silloin ole kypsä, ei se kypsy myöhemminkään).
Mooses (4.9.) on kylmä mies. (hallaöitä!)
Mooseksena Perämeren kalastajat alkoivat ulkoluodoilta palailla kotirannoille silakkasaaliineen.
Palokärjen huuto (tillaus) tietää syyspäivänseisauksen ja kevätpäivänseisauksen välisenä aikana (siis talviaikaan) hyviä ilmoja, kesäpuolella se ennustaa pohjatuulia ja sateita.
Pyhän Ristin päivänä (14.9.): Ristiltä nauris kuoppaan, härkä aithan, kala karhin ja peura kynthen. Siis mm. lihaporot teurastettiin, lähdettiin pyytämään syviin kalahautoihin kokoontuvaa muikkua. Kellastuvan lehtimetsän aikaan (ruska-aikaan) arvokalat peljästyivät ja pakenivat syvänteisiin.
Syys-Matin päivästä (21.9.) lähtien karhu käy talvilevolle - ja ihmisetkin nukkuvat enemmän kuin kesäaikaan. Myös käärmeet vetäytyvät talvikoloihinsa.
Matti naurismaalle valkian tekee (naurishauikkaita paistettiin naurismaalla).
Matti myllyt käyttää ja laarit täyttää.
Arki-Mikkelistä (29.9.) ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan.
Mikon päivä (29.9.) on talven portti, Vapun päivä kesän portti.
Lokakuu
Lokakuu ei ole joka kuu: Päivät pienet pilvelliset, yöt pitkät ja pimeät. Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana.
Jos lokakuussa akkunat ovat jäässä, niin tammikuussa vettä sataa.
Minä päivänä metsä kuurassa lokakuussa, sinä päivänä toukokuussa lehti vihoittaa.
Jos pihlajassa on lokakuussa paljon marjoja, tulee sateinen syksy ja vähäluminen talvi (pihlaja ei kanna kahta taakkaa yhtäaikaa: marjoja ja lunta).
Pokrovan päivä (1.10.): linnut parveen, miehet metsään. Pokrova pohjimmaiset kutumujehet antaa.
Pirkon päivä, 7.10., on Pyhän Birgitan päivä. Lennä, lennä leppäpirkko kivikirkon juureen. Siel saat isältäs voileivän ja äidiltäs punaisen hameen.
Piritan päivästä (7.10.) nuottia valmistetaan, eli alettiin kutoa suuria talvinuottia.
Vanhaan aikaan talvikausi alkoi lokakuun 14. päivä. Silloin viimeistään piti ulkona kaikkien maataloustöiden olla päätöksessään, ja sisätyöt alkoivat.
Oravan metsästys sai alkaa, kun oravan karva oli täysin harmaa. (Päivämäärä oli tarkoin määrätty, mutta vaihteli alueittain).
Marraskuu
Marraskuun puuta on pidetty lujana lahoamista vastaan. Rakennushirret kaadettiin marraskuussa.
Lehmät on pesty suopursuvedellä marraskuussa. Paransi karjan terveyttä.
Martti (10.11.) maita vahvistaapi. Mutta mitä pikemmin Martin päivän jälkeen tulee suojasää, sitä suotuisampi on kevät. (Jos suojasää sulattaa maan, ja lumipeite tulee en jälkeen, ei maa ehdi jäätyä. Silloin maan kevätsulaminen etenee nopeasti). Liisan (19.11) liukkaat ja Kaisan (25.11.) kaljamat sulattavat usein lumet vähiin - siis kevät kehittyy nopeasti... Myös Klemetiltä (23.11.) on odotettu suojasäätä.
Kaisan päivänä (25.11.) kerittiin lampaat. Silloin saatiin paras villa (villa kesällä ohutta, talvella takkuista). Tähän aikaan lampaat ovat myös kiimassa (saparollaan).
Jos Antti (30.11.) lotisee, niin joulu komeilee. Tai päinvastoin jos Antin päivänä on lauhaa, sateista, on jouluna hyvä sää. Antti aisoilla ajaa = rekikeli viimeistään näihin aikoihin.
Joulukuu
Joulukuun säillä ei ole ollut kovin suurta ennustearvoa.
Jos pieni lintu lyö ikkunaan, tai tiaiset tiukuttavat, niin pian tulee tuisku.
Varis ja korppi ääntelevät talvella, kun suojasää lähestyy.
Nikolaus (6.12.) on ollut metsälintujen suojelija, ’Pohjolan isäntä’ ja ’metsänjumala’.
Tapanin päivä on ollut myös hevosten ja hevosmiesten päivä.
.png)
