Hiiliputkinäkö tuhoaa luonnon – Olemme valjastaneet metsät virtuaalimaailman alttarille

Moderni ympäristöpolitiikka on ajanut itsensä kestämättömään ristiriitaan. Nimellisesti meillä on käynnissä suuri vihreä siirtymä, mutta todellisuudessa sen varjossa hakataan maan tasalle eläviä, hiiltä sitovia metsäekosysteemejä. Tilalle pystytetään kymmenien hehtaarien alueita kiinalaisella lasilla, alumiinilla ja teräksellä täytettyjä teollisuuslaitoksia – ja tätä kaikkea markkinoidaan luonnon pelastamisena.

Hämmentävintä tässä kehityksessä on vihreiden arvojen kannattajien syvä hiljaisuus luonnon lanaamisen edessä. Koko ympäristökeskustelu on hirttäytynyt lähes yksinomaan suoriin hiilidioksidipäästöihin (Scope 1 ja 2). Koska aurinkopaneelista, tuulivoimalasta tai datakeskuksesta ei nouse savua, se on brändätty automaattisesti ”puhtaaksi”. Tämä on johtanut vaaralliseen sokeuteen luontokatoa kohtaan. Tuulimyllyjen massiiviset betoniperustukset, leveät huoltotiet ja Fingridin satojen kilometrien pituiset johtokadut pirstovat yhtenäiset metsät ja elinympäristöt lopullisesti. Luonto uhrataan Excel-taulukon päästövähennysten alttarille.

Scope 3 on tekoälyn likainen salaisuus

Ympäristökeskustelussa ollaan Scope 3 -päästöistä eli arvoketjun epäsuorista päästöistä käytännössä hiirenhiljaa. Ne jätetään systemaattisesti huomiotta, koska niiden avaaminen romuttaisi koko vihreän illuusion.

Miljardiluokan datakeskukset eivät synny tyhjästä. Ne vaativat miljoonia tonneja sementtiä ja terästä. Itse tekoälypalvelimet – kymmenet tuhannet rinnakkain huutavat grafiikkasuorittimet (GPU:t) – ovat täynnä harvinaisia maametalleja, nikkeliä, kuparia ja kobolttia. Näiden aineiden louhinta tuhoaa paikallista luontoa ja saastuttaa pohjavesiä ympäri maapalloa.

Tähän liittyy lisäksi armoton e-jätteen sykli. Tekoälyn vaatima laskentateho kehittyy niin nopeasti, että palvelimien elinkaari on armottoman lyhyt, usein vain 3–5 vuotta. Olemme luomassa globaalin toimitusketjun, joka kaivaa maasta valtavia määriä resursseja, rakentaa niistä valtaamalla energialla supertietokoneita ja kippaa ne muutaman vuoden kuluttua elektroniikkaromuksi. Koska nämä päästöt tilastoidaan usein valmistajamaan (kuten Kiinan) kontolle, Piilaakson teknojätit voivat pestä kätensä ja julistaa olevansa ”hiilineutraaleja”.

Historian suurin maansiirto-operaatio

Vihreä liike on pitkään ajanut yhteiskunnan totaalista sähköistämistä ratkaisuna kaikkeen. Nyt kun sähköistyminen on muuttunut ylikansallisten datajättien loputtomaksi energiarohmoukseksi, narratiivia on vaikea kääntää myöntämättä totuutta: ”vihreä siirtymä” on muuttunut historian suurimmaksi maansiirto- ja teollistamisoperaatioksi.

Absurdeinta tässä vaihtokaupassa on itse lopputuote. Raivaamme aitoa, elävää luontoa teollisuusalueiksi, jotta miljardiluokan tekoälymalli voi tuottaa meille synteettisiä videoita, optimoida mainosten kohdennusta ja kirjoittaa automaattisia sähköposteja.

Olemme uhranneet fyysisen todellisuuden tukeaksemme virtuaalimaailman ylisyöttöä. On aika herätä hiiliputkinäöltä ja vaatia, että ympäristöpolitiikka ottaa huomioon myös luonnon monimuotoisuuden ja koko arvoketjun todelliset kustannukset – ennen kuin pelastettavaa ei enää ole.

Sataa kuin Esterin perseestä

Sanonta ”sataa (tai tulee vettä) kuin Esterin perseestä” tarkoittaa rankkaa ja runsasta vesisadetta, mutta sen tarkkaa alkuperää ei tiedetä varmasti. Selityksiä on esitetty useita:

Esterin päivä: Vanha kansanomainen uskomus tai nimipäivään (16. toukokuuta) liittyvä perinne, jonka mukaan Esterin nimipäivänä on historiallisesti pidetty erityisen sateisena. 

Esteri-palopumppu: Tunnettu suomalainen paloautojen ja sammutuslaitteistojen Esteri-vesipumppu (jota valmistettiin Kaarinassa 1960-luvulta alkaen), jonka perästä ja letkuista vesivirta sinkoutui voimalla. Monien arvioiden mukaan pumppu on kuitenkin saanut nimensä jo olemassa olleen sanonnan mukaan.

Siipirataslaiva Ester: Saimaan vesillä 1900-luvun alussa seilannut höyrylaiva Ester, jonka siipirattaiden kerrottiin pärskyvän ja roiskuttavan vettä hyvin näyttävästi.

Kielellinen riimi: Tutkijoiden mukaan kyseessä voi olla myös puhtaasti rytmifraasi, jossa sana Esteri vain rimmaa hauskasti ja ronskisti rankkasadetta kuvaavan vertauksen kanssa.

Mihin katosi arvostava vuoropuhelu tilaisuuksista?

Osallistumiseni erääseen tilaisuuteen herätti vakavia kysymyksiä kokouskulttuurista. Kun esitin puheenjohtajalle alustuspuheen aikana kysymyksen, vastauksena oli terävä huuto: "Älä häiritse kesken puheen!" Kun myöhemmin sain itse puheenvuoron, puheenjohtaja keskeytti minut kesken kaiken, jolloin jouduin huomauttamaan: "Nyt on minun vuoroni puhua, älä keskeytä."

Tilanne oli räikeä osoitus kaksoisstandardeista. Jos puheenjohtaja vaatii itselleen koskemattomuutta, mutta ei itse kunnioita muiden puheenvuoroja, kyse ei ole sujuvasta johtamisesta vaan sanelupolitiikasta.

Avoimen ja demokraattisen keskustelun peruskiviin kuuluu vastavuoroisuus. Puheenjohtajan tehtävä on toimia keskustelun mahdollistajana, ei portinvartijana, joka polkee toisten puheoikeutta. Toivon jatkossa näkeväni tilaisuuksia, joissa hyvät tavat ja aito vuoropuhelu ovat etusijalla.

Vaalibuumi nostaa pintaan vanhat syndroomat – puhetta riittää, mutta sisältö puuttuu

Eduskuntavaalien varjot alkavat pitenemään jo paikallispolitiikassa, ja useissa kokouksissa on huomattu sama ilmiö: vaalikuume saa osan poliitikoista liikkeelle pelkän esiintymisen ilosta. Paikallisissa foorumeissa ja työryhmissä näkyy ehdokkaita, jotka työntävät itseään keinotekoisesti esiin jokaiseen mahdolliseen pestiin ja tilaisuuteen vain näkyvyyden vuoksi.

Tyypillistä tälle esiintymiselle on loputon virta sanoja, joiden takaa puuttuu todellinen sisältö. Tilaisuuksissa korostuvat ylipositiivinen ilmapiiri ja pelkkä mielistely, mikä herättää äänestäjissä helposti vastareaktion.

Tällainen tyrkyttäytyminen ei vakuuta. Itse en tule koskaan äänestämään ehdokasta, jonka pääasiallinen anti on pelkkää tyhjää puhetta ja esillä olemisen pakkoa. Seuraavissakin vaaleissa ääneni menee selkojärkiselle, asiakeskeiselle ja asioihin perehtyneelle tekijälle.

Saunakylä Jämsä 12.9.2026

Vihreä siirtymä ei saa tapahtua lähiluonnon ja ihmisten kustannuksella

Niin kutsuttua vihreää siirtymää perustellaan ilmastonmuutoksen torjunnalla. Kun katsoo uusiutuvan energian hankkeiden toteutusmittakaavaa, on kuitenkin kysyttävä: kuinka vihreää toiminta todellisuudessa on? Puhutaanko luontokadon torjunnasta vain korulauseissa, kun samalla monimuotoista lähiluontoamme myllätään teollisuusalueeksi?

Otetaan esimerkiksi tyypillinen tuulivoimahanke. Hankkeessa alueelle nousee 28 tuulivoimalaa. Niiden rakentaminen vaatii maastoon valtavia arpia: 300 000 kuutiometriä kalliosta louhittavaa sepeliä, 30 kilometriä uutta huoltotietä, kaksi sähköasemaa sekä 20 kilometriä uutta 110 kilovoltin sähkölinjaa. Tämä ei ole mikään pieni pintanaarmu maastossa, vaan massiivinen teollinen operaatio. Yhtenäiset metsä- ja kalliotoalueet pilkotaan infraverkostolla, jolloin paikalliset ekosysteemit rikkoutuvat ja luontoympäristö muuttuu pysyvästi.

Hankkeiden seuraukset eivät myöskään pysähdy metsärajaan. Tuulivoimaloiden haittavaikutukset – kuten jatkuva melu, valojen välke ja maiseman perustavanlaatuinen muuttuminen – ulottuvat kilometrien päähän. Alle 5 kilometrin säteellä sijaitsevien asuinrakennusten arvo ja asumisviihtyvyys kärsivät merkittävästi. Monelle maaseudun asukkaalle oma koti tai sukutila edustaa elämän suurinta investointia. Nyt sen arvo murenee päätöksillä, joihin paikallisilla on hyvin vähän todellista vaikutusvaltaa.

Uusiutuva energia on välttämätön osa tulevaisuutta, mutta luontoa ei voida suojella tuhoamalla sitä. Jos ilmastonmuutosta torjutaan keinoilla, jotka aiheuttavat paikallisesti mittavaa luontokatoa ja sosiaalista haittaa, ollaan menty metsään. Vihreän siirtymän hankkeilta on vaadittava huomattavasti tiukempaa sääntelyä, aitoa lähialueen asukkaiden kuulemista sekä ihmis- ja luontoarvojen asettamista talousintressien edelle – ennen kuin maaseutumme luonto on muuttunut peruuttamattomasti.

Suunnitelmista tekoihin – Jämsän asemanseutu ansaitsee parempaa

Jämsän rautatieaseman odotustilojen ja wc-tilojen saaminen vihdoin käyttöön on laadukas ja tervetullut uudistus. Rautatieasema ei ole vain raidepari ja katos, vaan se toimii kaupunkimme käyntikorttina, matkailun nivelkohtana ja joukkoliikenteen sydämenä. Ongelmana kuitenkin on, että tartumme asioihin rippeissä kerrallaan sen sijaan, että katsoisimme kokonaiskuvaa.

Saimme jo vuonna 2024 valmiiksi Jämsän sujuvat ja kestävät matkaketjut -suunnitelman, jossa esitettiin selkeitä ja järkeviä ratkaisuja, kuten linja-autoaseman siirtämistä rautatieaseman yhteyteen ja koko alueen kokonaisvaltaista kehittämistä. Mihin tämä suunnitelma hukkui heti valmistumisensa jälkeen?

Tämä tapaus on valitettava esimerkki laajemmasta ilmiöstä: kaupungissamme investoidaan hankkeisiin ja hanketyöntekijöihin, mutta kun projekti päättyy, sen tuottamat hyvät tulokset unohdetaan arkiston kätköihin. Hankkeita on helppo arvostella, mutta todellinen ongelma ei ole itse hankkeissa, vaan siinä, ettei niiden tuloksista ota kukaan vastuuta. Onko kyse osaamattomuudesta, haluttomuudesta vai siitä, ettei päätetylle hankkeelle ole osoitettu omistajaa kaupungin pysyvässä organisaatiossa?

Jokaisen hankkeen päätöksessä pitäisi pystyä vastaamaan kolmeen yksinkertaiseen kysymykseen: mitä otetaan käyttöön, kuka vastaa jatkosta ja millä aikataululla? Vastuun on siirryttävä saumattomasti kaupungin viranhaltijoille ja päättäjille.

Ei päästetä hyvää työtä hukkaan. Kaivetaan asemanseudun kehittämissuunnitelma pois laatikosta, valitaan parhaat ideat toteutukseen, nimetään selkeät vastuuhenkilöt ja ryhdytään tuumasta toimeen. Jämsä ei kehity pöytäkirjoja arkistoimalla, vaan tekemällä.

Suomen sähköjärjestelmä on kansallinen valtti, jota ei saa vaarantaa markkinaiskuilla

Suomen sähköjärjestelmä ja sen verkosto ovat maailmanhuippua. Toimintavarma verkko ja kohtuuhintainen energia eivät ole itsestäänselvyys, vaan vuosikymmenten insinööritaidon ja merkittävien investointien tulos. Tämä kokonaisuus muodostaa keskeisen kilpailuedun, joka turvaa niin teollisuuden toimintaedellytykset kuin kotitalouksien arjen.

Viime aikojen keskustelussa esitetty väite, jonka mukaan energian korkeat hinnat automaattisesti ohjaisivat markkinoita ja kasvattaisivat energiantarjontaa, on vaarallisen yksinkertaistettu. Käytännössä uuden energiantuotannon kytkeminen verkkoon on hidasta. Esimerkiksi uuden perusvoimalan, kuten ydinvoimalan, rakentaminen ja käyttöönotto kestää vähintään kymmenen vuotta. Jos sähkön hinta päästetään nousemaan hallitsemattomasti, markkinoiden tasapainottumista joudutaan odottamaan vuosia. Tänä aikana korkeat kustannukset ehtivät ajaa kotitaloudet tiukalle ja heikentää teollisuuden kilpailukykyä pysyvästi.

Kansainväliset esimerkit osoittavat, että pelkkä kysynnän ja tarjonnan vapaa reagointi voi johtaa verkon tukkeutumiseen ja energiakustannusten krooniseen nousuun. Useissa EU-maissa heikkolaatuiset verkot ja korkeat hinnat ovat jo ajaneet teollisuudenaloja ahdinkoon. EU:n kilpailukykyneuvostossakin on tunnistettu, ettei "ensin tullut saa ensin palvelua" -periaate enää sovellu kriittisen infrastruktuurin hallintaan.

Sähköverkon siirtokapasiteetti, kattavuus ja säätövoiman riittävyys vaativat pitkäjänteistä ohjausta. Uuden, paljon sähköä kuluttavan teollisuuden liittämistä verkkoon on arvioitava strategisesti: mitä toimintoja verkkoon otetaan, minne ne sijoitetaan ja millä aikataululla.

Vakaa ja kohtuuhintainen sähkö on edellytys niin yhteiskunnan sähköistymiselle, ilmastotavoitteille kuin uusille investoinneille. Sähköjärjestelmämme on strateginen kansallisomaisuus, jonka toimivuus ja sääntely on turvattava julkisella kontrollilla ja kokonaisedun mukaisella päätöksenteolla.

Jämsän Saunakylän Lampila

Jämsän Saunakylän Lampilasta on tehty video, joka esittelee Kansainvälisen Savusaunaklubin kummisaunan ja sen lämmitystä.

Lampila on Jämsän Saunakylässä sijaitseva savusauna. Se on alun perin kotoisin Multialta, Keski-Suomesta, ja rakennettu 1800-luvun lopulla.

Kansainvälinen Savusaunaklubi toimii Lampilan saunakummina. Saunan kunnostus valmistui kesäksi 2026, ja ensimmäiset löylyt kunnostuksen jälkeen otettiin Saunan päivänä 13.6.2026.

Videolla tutustutaan Lampilaan ja seurataan, kuinka yli satavuotias savusauna lämmitetään ja valmistellaan kylpykuntoon.

Video on kuvattu elokuussa 2026.

Saunakylä 5.9.2026 aamusumussa