Saunakylä Jämsä 19.9.2026

Sähkönkulutus ja tehontarve Suomen henkilöautokannalla, jos kaikki maan henkilöautot sähköistettäisiin täysin

Kysymys: mikä on sähkönkulutus ja tehontarve Suomen henkilöautokannalla olisi, jos kaikki maan henkilöautot sähköistettäisiin täysin?

Laskelmassa käytetään seuraavia keskeisiä lähtötietoja:

Henkilöautojen määrä Suomessa: Liikennekäytössä on noin 2 723 000 henkilöautoa (Tilastokeskus).  

Keskimääräinen ajosuorite: Yksi henkilöauto ajaa Suomessa keskimäärin noin 14 000 kilometriä vuodessa.  

Sähköauton energiankulutus: Normaalin täyssähköauton todellinen keskikulutus (ottaen huomioon Suomen vaihtelevat sääolosuhteet ja talviajon) on noin 18 kWh / 100 km (vaihtelee tyypillisesti 15–20 kWh välillä).  

Vuotuinen kokonaissähkönkulutus  

Yhden auton vuotuinen kulutu on 2520 kWh vuodessa per auto.

Kaikkien autojen yhteinen vuotuinen kulutus on noin 6,86 TWh vuodessa.

Vertailun vuoksi: Suomen koko sähkönkulutus on vuositasolla noin 80–85 TWh, eli kaikkien henkilöautojen sähköistäminen nostaisi maan kokonaissähkönkulutusta noin 8–9 %.

Keskimääräinen sähkönkulutus tunnissa  

Jotta saadaan selville, kuinka paljon sähköä kuluu keskimäärin yhden tunnin aikana, vuotuinen energiamäärä jaetaan vuoden tuntien määrällä (8760 tuntia). Tämä tarkoittaa, että keskimääräinen sähkönkulutus on 783,3 MWh tunnissa eli noin 783 megawattituntia.  

Jotta autojen vaatima energia saadaan tuotettua luotettavasti huomioiden latauksen epätasaisuus, tarvittava lisäkapasiteetti vastaa suuruusluokaltaan noin 1 000–1 500 MW (1,0–1,5 GW) uutta voimalaitoskapasiteettia, verkkokuormituksen tasauksesta riippuen.

Mainittakoon lopuksi Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimalaitosten reaktoreiden sähkötehot (netto) ovat seuraavat:

Loviisan ydinvoimalaitos (Fortum)

Loviisassa on kaksi neuvostoliittolaisteoista VVER-440-painevesireaktoria:
Loviisa 1: noin 507 MW
Loviisa 2: noin 507 MW
Laitoksen yhteissähköteho on siis noin 1 014 MW.

Olkiluodon ydinvoimalaitos (TVO)

Olkiluodossa on kolme toiminnassa olevaa reaktoria (kaksi kiehutusvesireaktoria ja yksi massiivinen EPR-painevesireaktori):
Olkiluoto 1: noin 890 MW (kiehutusvesireaktori)
Olkiluoto 2: noin 890 MW (kiehutusvesireaktori)
Olkiluoto 3: noin 1 600 MW (painevesireaktori / EPR)
Olkiluodon kokonaissähköteho on yhteensä noin 3 380 MW.

Hiiliputkinäkö tuhoaa luonnon – Olemme valjastaneet metsät virtuaalimaailman alttarille

Moderni ympäristöpolitiikka on ajanut itsensä kestämättömään ristiriitaan. Nimellisesti meillä on käynnissä suuri vihreä siirtymä, mutta todellisuudessa sen varjossa hakataan maan tasalle eläviä, hiiltä sitovia metsäekosysteemejä. Tilalle pystytetään kymmenien hehtaarien alueita kiinalaisella lasilla, alumiinilla ja teräksellä täytettyjä teollisuuslaitoksia – ja tätä kaikkea markkinoidaan luonnon pelastamisena.

Hämmentävintä tässä kehityksessä on vihreiden arvojen kannattajien syvä hiljaisuus luonnon lanaamisen edessä. Koko ympäristökeskustelu on hirttäytynyt lähes yksinomaan suoriin hiilidioksidipäästöihin (Scope 1 ja 2). Koska aurinkopaneelista, tuulivoimalasta tai datakeskuksesta ei nouse savua, se on brändätty automaattisesti ”puhtaaksi”. Tämä on johtanut vaaralliseen sokeuteen luontokatoa kohtaan. Tuulimyllyjen massiiviset betoniperustukset, leveät huoltotiet ja Fingridin satojen kilometrien pituiset johtokadut pirstovat yhtenäiset metsät ja elinympäristöt lopullisesti. Luonto uhrataan Excel-taulukon päästövähennysten alttarille.

Scope 3 on tekoälyn likainen salaisuus

Ympäristökeskustelussa ollaan Scope 3 -päästöistä eli arvoketjun epäsuorista päästöistä käytännössä hiirenhiljaa. Ne jätetään systemaattisesti huomiotta, koska niiden avaaminen romuttaisi koko vihreän illuusion.

Miljardiluokan datakeskukset eivät synny tyhjästä. Ne vaativat miljoonia tonneja sementtiä ja terästä. Itse tekoälypalvelimet – kymmenet tuhannet rinnakkain huutavat grafiikkasuorittimet (GPU:t) – ovat täynnä harvinaisia maametalleja, nikkeliä, kuparia ja kobolttia. Näiden aineiden louhinta tuhoaa paikallista luontoa ja saastuttaa pohjavesiä ympäri maapalloa.

Tähän liittyy lisäksi armoton e-jätteen sykli. Tekoälyn vaatima laskentateho kehittyy niin nopeasti, että palvelimien elinkaari on armottoman lyhyt, usein vain 3–5 vuotta. Olemme luomassa globaalin toimitusketjun, joka kaivaa maasta valtavia määriä resursseja, rakentaa niistä valtaamalla energialla supertietokoneita ja kippaa ne muutaman vuoden kuluttua elektroniikkaromuksi. Koska nämä päästöt tilastoidaan usein valmistajamaan (kuten Kiinan) kontolle, Piilaakson teknojätit voivat pestä kätensä ja julistaa olevansa ”hiilineutraaleja”.

Historian suurin maansiirto-operaatio

Vihreä liike on pitkään ajanut yhteiskunnan totaalista sähköistämistä ratkaisuna kaikkeen. Nyt kun sähköistyminen on muuttunut ylikansallisten datajättien loputtomaksi energiarohmoukseksi, narratiivia on vaikea kääntää myöntämättä totuutta: ”vihreä siirtymä” on muuttunut historian suurimmaksi maansiirto- ja teollistamisoperaatioksi.

Absurdeinta tässä vaihtokaupassa on itse lopputuote. Raivaamme aitoa, elävää luontoa teollisuusalueiksi, jotta miljardiluokan tekoälymalli voi tuottaa meille synteettisiä videoita, optimoida mainosten kohdennusta ja kirjoittaa automaattisia sähköposteja.

Olemme uhranneet fyysisen todellisuuden tukeaksemme virtuaalimaailman ylisyöttöä. On aika herätä hiiliputkinäöltä ja vaatia, että ympäristöpolitiikka ottaa huomioon myös luonnon monimuotoisuuden ja koko arvoketjun todelliset kustannukset – ennen kuin pelastettavaa ei enää ole.

Sataa kuin Esterin perseestä

Sanonta ”sataa (tai tulee vettä) kuin Esterin perseestä” tarkoittaa rankkaa ja runsasta vesisadetta, mutta sen tarkkaa alkuperää ei tiedetä varmasti. Selityksiä on esitetty useita:

Esterin päivä: Vanha kansanomainen uskomus tai nimipäivään (16. toukokuuta) liittyvä perinne, jonka mukaan Esterin nimipäivänä on historiallisesti pidetty erityisen sateisena. 

Esteri-palopumppu: Tunnettu suomalainen paloautojen ja sammutuslaitteistojen Esteri-vesipumppu (jota valmistettiin Kaarinassa 1960-luvulta alkaen), jonka perästä ja letkuista vesivirta sinkoutui voimalla. Monien arvioiden mukaan pumppu on kuitenkin saanut nimensä jo olemassa olleen sanonnan mukaan.

Siipirataslaiva Ester: Saimaan vesillä 1900-luvun alussa seilannut höyrylaiva Ester, jonka siipirattaiden kerrottiin pärskyvän ja roiskuttavan vettä hyvin näyttävästi.

Kielellinen riimi: Tutkijoiden mukaan kyseessä voi olla myös puhtaasti rytmifraasi, jossa sana Esteri vain rimmaa hauskasti ja ronskisti rankkasadetta kuvaavan vertauksen kanssa.

Mihin katosi arvostava vuoropuhelu tilaisuuksista?

Osallistumiseni erääseen tilaisuuteen herätti vakavia kysymyksiä kokouskulttuurista. Kun esitin puheenjohtajalle alustuspuheen aikana kysymyksen, vastauksena oli terävä huuto: "Älä häiritse kesken puheen!" Kun myöhemmin sain itse puheenvuoron, puheenjohtaja keskeytti minut kesken kaiken, jolloin jouduin huomauttamaan: "Nyt on minun vuoroni puhua, älä keskeytä."

Tilanne oli räikeä osoitus kaksoisstandardeista. Jos puheenjohtaja vaatii itselleen koskemattomuutta, mutta ei itse kunnioita muiden puheenvuoroja, kyse ei ole sujuvasta johtamisesta vaan sanelupolitiikasta.

Avoimen ja demokraattisen keskustelun peruskiviin kuuluu vastavuoroisuus. Puheenjohtajan tehtävä on toimia keskustelun mahdollistajana, ei portinvartijana, joka polkee toisten puheoikeutta. Toivon jatkossa näkeväni tilaisuuksia, joissa hyvät tavat ja aito vuoropuhelu ovat etusijalla.

Vaalibuumi nostaa pintaan vanhat syndroomat – puhetta riittää, mutta sisältö puuttuu

Eduskuntavaalien varjot alkavat pitenemään jo paikallispolitiikassa, ja useissa kokouksissa on huomattu sama ilmiö: vaalikuume saa osan poliitikoista liikkeelle pelkän esiintymisen ilosta. Paikallisissa foorumeissa ja työryhmissä näkyy ehdokkaita, jotka työntävät itseään keinotekoisesti esiin jokaiseen mahdolliseen pestiin ja tilaisuuteen vain näkyvyyden vuoksi.

Tyypillistä tälle esiintymiselle on loputon virta sanoja, joiden takaa puuttuu todellinen sisältö. Tilaisuuksissa korostuvat ylipositiivinen ilmapiiri ja pelkkä mielistely, mikä herättää äänestäjissä helposti vastareaktion.

Tällainen tyrkyttäytyminen ei vakuuta. Itse en tule koskaan äänestämään ehdokasta, jonka pääasiallinen anti on pelkkää tyhjää puhetta ja esillä olemisen pakkoa. Seuraavissakin vaaleissa ääneni menee selkojärkiselle, asiakeskeiselle ja asioihin perehtyneelle tekijälle.

Saunakylä Jämsä 12.9.2026