Hyvää Joulua ja Rauhallista Uutta Vuotta

 

Syttyy ikkunalla joulunvalot
loistaa tähdet, tuoksuu joulupuu.
Hangen alle peittyy maat ja salot.
Kiire mainen hetkeks’ unhoittuu.
Avaa sydämesi joulun tulla
etsi todellista joulun tunnelmaa.
Huolet maalliset vaik ois sulla
joulurauha mieles valloittaa.

Kumpaa sukupuolta sukset ovat?

-Tietysti naisia!

Sen lisäksi, että niissä on vako alla, nokka pystyssä ja ne käyttävät siteitä, ne tarvitsevat toimiakseen myös liukuvoidetta, sauvaa ja lopuksi monoa, puhumattakaan siitä, että saadessaan pyörät alleen niistä tulee hengenvaarallisia liikenteessä.

PS. Varsinainen sanaseppo on ollut liikenteessä 😊

Janne Kataja luonnehtii Jämsää ja jämsäläisiä

Jämsän Seutu lehden nettisivulla 7.12.2022 Janne Kataja kommentoi:

Katajan mielestä Jämsä oli kivan jouluinen kaupunki.

”Jämsässä on myös vähän Lapin taikaa, vaikka Keski-Suomessa ollaankin. Ymmärrän hyvin, että turistit voivat jäädä tänne ja saada sen saman fiiliksen kuin pohjoisessakin”, Kataja sanoo.

Kun Katajaa pyytää luonnehtimaan kokemansa perusteella Jämsää ja jämsäläisiä yhdellä sanalla, tulee vastaus ilman hetkenkään epäröintiä.

”Onnellinen.”

Paljakka - Himoksen Lappi

Itsenäisyyspäivän kävely tehtiin Paljakalle, Länsi-Himoksen eteläpuolella. Auto jätettiin parkkiin Salavantien yläpäähän. Siitä alkoi Paljakan kiertäminen myötäpäivään. Aluksi askellettiin metsäautotietä, kunnes ns. pienen hiekkamontun kohdilta alkoi polku. Hyvin merkitty reitti kulkee Hirsimäen itäreunaa. Matka jatkui umpeen kasvaneen järven reunaa ja isojen kivien ohi itse Paljakalle. Sieltä palasimme takaisinpäin meille uutta polkua hieman laavun alapuolelle. Oli muuten kerrassaa mukava polku. Laavulta oli alamäkipolkua autolle. Liukkaalla kelillä polku on hieman haasteellinen, mutta rautanastakengillä helppoa ja turvallista.  

Matkaa kertyi rauhallisessa metsässä 4,2 km, kyllä kannatti, aivot tuulettuivat. Metsässä oli läsnä itse hiljaisuus. https://share.trailmap.fi/9877582382073

Kansalaisen karttapaikka, lähtö- ja P-paikka

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 

Maamme

1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen!
||: Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien! :||

2. Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa,
||: viel lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa. :||

Käppäilyllä ja kuusien katselmoinnissa

Tuli lähdettyä käppäilemään ja katsastamaan metsän kuusia. Muutama kuva tuli napattua matkalla. Joulukuusista ei ollut tietoakaan. Aika ruipeloita näyttivät olevan. Eräs 82 v tuttukin tuli sauvakävellen metsässä vastaan. Oli muuten hyvässä kunnossa ikäiseksekseen.

Kuvia otin matkalla Auvilan talosta ja viljakuivurista. Kirjaimellisesti puuvene osui linssiin. Lopuksi ikuistin Jämsän kirkon kellotapulin.

Tulihan käppäiltyä 6,1 km. On muuten aika raukea olo.

https://share.trailmap.fi/16119278568077

Struven ketju - Oravivuori

Astemittaus on maapallon koon ja muodon selvittämiseksi tehty mittaus. Mittausketjun päätepisteiden välinen etäisyys maastossa määritetään kolmiomittauksella ja samojen pisteiden leveysasteiden ero tähtitieteellisellä paikanmäärityksellä. Näiden määritysten tuloksista lasketaan meridiaaniasteen kaaren pituus.

Teoreettisesti yhden leveysasteen suuruisen kaaren pitäisi olla yhtä pitkä niin päiväntasaajalla kuin lähellä napojakin. Kuitenkin jo Isaac Newton 1600-luvulla uskoi, että maapallo on hiukan navoiltaan litistynyt. Maapallon koko ja muoto askarrutti myös tähtitieteilijä Friedrich Georg Wilhelm Struvea ja sai hänet ryhtymään suurisuuntaiseen hankkeeseen, nykyään "Struven ketju" -nimellä tunnettuun astemittaukseen.

Struven ketju on kolmioketju, joka kulkee lähellä itäistä 26° pituuspiiriä Hammerfestistä, Pohjoisen jäämeren rannalta, Mustallemerelle Ukrainan Izmailiaan. Ketjun pituus on noin 2820 kilometriä, ja se mitattiin vuosina 1816-1855 F.G.W. Struven johdolla.

Astemittauksen ketju muodostuu 258 kolmiosta, ja siinä on yhteensä 265 peruskolmiopistettä sekä 60 apupistettä. Ketjun pisteistä on valittu ja suojeltu yhteensä 34 edustamaan koko mittausta. Ketju kulkee nykyään kymmenen maan alueella: Norja (4 suojeltua pistettä), Ruotsi (4), Suomi (6), Venäjä (2), Viro (3), Latvia (2), Liettua (3), Valko-Venäjä (5), Moldova (1) ja Ukraina (4).

Ketju liitettiin Unescon Maailmanperintöluetteloon heinäkuussa 2005.

Oravivuoren huipulla sijaitseva piste, alkuperäiseltä nimeltään Puolakka mitattiin vuonna 1834 ja merkittiin poranreiällä kallioon. Struven ketjun mittauksista lähtien Oravivuori on ollut eräs Suomen geodeettisista peruspisteistä. Geodeettinen laitos mittasi samalle kalliolle ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1930, vain 43 senttimetrin päähän Struven ketjun pisteestä.

Paikalla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980 -luvun puoliväliin, jolloin GPS-satelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset. Vuosina 1969-1987 Oravivuorella oli myös Geodeettisen laitoksen tähtimittausasema. Paikalla on nyt Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen yhdessä rakennuttama kolmiomittaustorni muistuttamassa alueen merkityksestä Suomen kartoitukselle.

Struven ketju Wikipedia

Kansalaisen karttapaikan karttalinkki

Synninlukko

Synninlukon opastaulussa lukee seuraavasti:

Tervetuloa Synninlukon luonnonsuojelualueelle

Synninlukon luonnonsuojelualueen (1 ha) ovat yksityiset maanomistajat perustaneet luonnonsuojelulain nojalla. Rauhoituspäätös 30.8.1965.

Polut ovat suhteellisen helppokulkuisia. Huom! Polut ovat vaativia noustaessa rotkon reunoille lähteen kohdalta sekä vajoaman lounaispäädystä.

Lohkareilla kasvava rauhoitettu hajuheinä (Cinna latifolia) kuuluu EU:n luontodirektiivi liite IV b nk. tiukkaa suojelua edellyttäviin lajeihin. Luokittelu: silmälläpidettävä. Esiintymän hävittäminen on luonnonsuojelulain (LSA 471/2013) perusteella kielletty.

Rauhoituspäätös kieltää alueella kaikenlaisen kallio- ja maaperän sekä kasvillisuuden ja eläimistön vahingoittamisen, rakentamisen, tulen teon ja muun luontoa ja maisemakuvaa muuttavan toiminnan.

Jämsän kaupunki
Jämsänseudun Luonnonystävät ry

Rotkon muodostuminen

Synninlukko on yli 200 m pitkä, n. 50 m leveä, 10-20 m syvä rotko eli murroslaakso, joka madaltuu luoteispäässään korpijuotiksi. Rotko on erillään pitkistä, Päijännettä halkovista, kaakko - luodesuuntaisista murrosjonoista, joista esimerkkinä seudullamme on Tiirinselkä- Ruotsinsuo - Ruuhi- eli Rotkojärvi -murros.

Synninlukon pohjoispuolella on lisäksi erillinen pieni rotkovajoama. Siellä ei ole kasvillisuutta vaan kuiva maaperä ja pohjalla on helppo kävellä. Tämä pieni muodostelma ei näy kartassa, mutta kannattaa käydä katsomassa.

Kallioperä on karua, graniittista syväkiveä, yli 1800 milj. vuotta vanhaa, muinaisen vuorijonon ja Keski-Suomen graniittilaatan raja-aluetta. Niin maisemallisesti kuin ekologisesti voidaan erottaa jyrkkä, varjoisa lounaissivun kallioseinämä; siellä on muodostunut seinämään valumavesien kuluttamaan verkkomaista jälkeä, pohjalla on jään työntämiä lohkareita ja pieniä soistumislaikkuja sekä koillisseinämä, paikoin lounaisseinämää loivempi, sammaloituneiden lohkareiden peittämä, silti jyrkkä, puustoinen ja runsaampi kasvillisuudeltaan. Kuusi on rotkon valtapuu.

Kasvillisuus

Rotkossa vallitsee mereinen mikroilmasto, ns. rotkoilmasto: kesällä korkeat äärilämpötilat leikkautuvat. Myös ilman kosteus on avoalueita suurempi, mikä näkyy saniaisten yleisyytenä: isoalvejuuri, soreahiirenporras, korpi- ja metsäimarre.

Jyrkkä kallioseinämä yhdessä rotkoilmaston ja valuveden kanssa on olva kasvupaikka monille sammalille. Seinä-, kerros- ja sulkasammal ovat lohkareiden valtalajit. Sulkasammal muodostaa kauniin vaaleanvihreitä laikkuja.

Sammalpeitteisillä lohkareilla kasvaa lajeja, jotka eivät pysty kilpailemaan elintilasta sulkeutuneessa kasvillisuudessa: mm. hajuheinä (rauhoitettu) sekä tällaisten palkkojen yleislaji kallioimarre. Sormisaran ja kaiheorvokin vol löytää louhikosta.

Rotkon mikroilmasto suosii lehtokasveja, joista mainittakoon lehtoarho, velhonlehti, käenkaali, metsäorvokki, oravan-, konnan- ja sudenmarja.

Synninlukon taru

Nimi 'lukko' tarkoittaa hämeen murteessa umpireunaista rotkoa, Jämsäläisittäin 'rotti'. Synninlukko on nimenä sodan "syntejä" vanhempi ja viittaa syntymään, 'synnyinlukko'. Oletettavasti rotko on ollut vainoja pakoon paenneen henkilön syntymärotko.

Synninlukosta kulkee seudulla monia tarinoita. Hämyisten kallioiden suojissa on ollut hyvä turvapaikka piileskellä. Isonvihan aikaan se on ollut väestön yleinen piilopaikka. Rotkon pohjalla on lähde, josta on saatu juomavettä. Kerrotaan, että Synninlukon lähde on niin syvä, että kun mullikka putosi rotkon reunalta lähteeseen, se löydettiin myöhemmin Jämsänjoesta, hurjimpien tarinoiden mukaan peräti Päijänteeltä. Lähteen yhteyttä Jämsänjokeen ei ole todistettu.

Synninlukon taru

"Tässä näen eessäni kalliorotkon karun; kertokoon se Synninlukon synkeän tarun: Jämsäläiset tottelivat Kaarle-kuningastaan. Mut kasakoitten partiot syöksyi heitä vastaan. Kirkonkylään yllättäen saapui vieras vāki: saalistivat omaksensa, minkä eessään näki, ryöstivät ja polttivat he kylän monen kerran päätteheksi surmasivat nuoren kirkkoherran."

Artturi H. Kiri

Kansalaisen karttapaikan karttalinkki

Partalanmäki, Jämsä - Neuvostovankien muistomerkki

Partalanmäessä Jämsässä on Neuvostovankien muistomerkki. 

Muistomerkissä lukee vapaasti Google kääntäjän avulla suomennettuna: "Tänne on haudattu 72 Neuvostoliiton sotilasta". 

YLE kirjoittaa seuraavasti:

Sotavankileirillä nähtiin nälkää, kuolemaa ja kulkutauteja. Jämsässä jatkosodan aikana toimineesta sotavankileiristä on koottu kirja. Sovankileiri numero 23:lla olot olivat kurjat. Ankarat talviolosuhteet ja puutteellinen huolto veivät satojen vankien hengen.

Jatkosodassa Suomen sotajoukkojen edetessä itärintamalla suomalaissotilaiden käsiin jäi tuhansia venäläissotavankeja. Vankeja sijoitettiin leireille eri puolille maata ja heidät pantiin töihin.

Leiri sijaitsi osittain Orivedellä ja osittain Jämsässä, ja vankien tehtävänä oli rakentaa junarata Orivedeltä Jämsään. Sotavankileiri n:o 23 perustettiin oikeastaan Yhtyneitten Paperitehtaitten tarpeisiin. Tarvittiin kuljetuskapasiteettia, kun laivakuljetukset kävivät liian hitaiksi.

Rautatien rakentamista varten sotilashallinto luovutti noin tuhat sotavankia Orivedelle, josta vangit jaettiin kuuteen eri parakkiin. Jämsässä Partalanmäessä sijaitsivat Västilän ja Sammaliston vankiparakit.

Sadat vangit kuolivat kurjissa oloissa

Sotaponnistusten jo ennestään rasittamassa Suomessa valtavien vankimäärien ylläpitoon oli hyvin vähän edellytyksiä. Vangeille ei riittänyt kuin ruoan murusia ja sairaanhoito oli kehnoa.

- Ei ollut jalkineita eikä päähineitä, puutetta oli lähes tulkoon kaikesta.

Jos selvisi ensimmäisestä vuodesta, sen jälkeen ennuste selvitä hengissä oli aika hyvä.

Kurjien olosuhteiden vuoksi työn tuloksetkin jäivät laihoiksi. Pimiän mukaan jälkeä ei juuri syntynyt.

- Työ eteni huonosti. Sitä kai voi pitää lähinnä rangaistusluonteisena puuhana.

Tuhannesta sotavangista yli 300 menehtyi. Suurin tekijä oli tautikuolleisuus, mutta osa menetti henkensä yrittäessään kesän tullen paeta leiriltä.

- Karkaamisen yhteydessä henki lähti helposti.

Myös raipparangaistuksia annettiin esimerkiksi silloin, jos vangit kävivät kerjäämässä ruokaa tai tonkimassa syötävää tunkiolta.

- Paikalliset ihmiset tuntevat moniakin tapauksia, joissa väkivalta on riistäytynyt käsistä.

Sotavankileiri n:o 23 toimi vuoden ajan, joulusta jouluun. Juuri sitä pidempään miehet eivät olisi kestäneetkään.

- Sen jälkeen vangit sijoitettiin maatiloille, metsätöihin ja paperitehtaalle ja olot kohenivat kovasti. Jos selvisi ensimmäisestä vuodesta, sen jälkeen ennuste selvitä hengissä oli aika hyvä.

Kyläläiset säälivät nuoria vankeja

Kauhujuttujen lisäksi esiin nousi monia valoisiakin puolia.

Se oli kova ihmiskohtalo. Kovempaa ei voi olla.

- Ihmiset tunsivat sen kurjuuden ja hädän, jossa vangit elivät ja kyllä heitä koitettiin auttaa. Saatettiin heittää leipäpalaa, vaikka se oli kiellettyä, että ei tässä nyt ihan pahojakaan ihmisiä oltu.

Nuoret sotavangit herättivät kyläläisissä sääliä. Sammaliston vankiparakit sijaitsivat hänen lapsuudenkotinsa lähellä ja muistot vangeista piirtyivät 5 -vuotiaan pojan mieleen tarkasti.

- Kyllä minä muistan nämä vangit ihan tarkkaan. Säälitti, se oli kova ihmiskohtalo. Kovempaa ei voi olla.

Vankien ja kyläläisten välille syntyi myös ystävyyssuhteita ja - nuorista miehistä kun kyse oli - myös romansseja.

- Ja se se vasta kiellettyä olikin, erästä romanssia käräjöitiinkin.

Karttapaikan sijaintilinkki