Investoinnit suuriin datakeskuksiin ovat kansantaloudellisesti tervetulleita. Ne tuovat työtä rakennusalalle, vauhdittavat teknologista kehitystä ja vahvistavat digitaalista infrastruktuuria. Samaan aikaan emme voi kuitenkaan ummistaa silmiämme siltä todellisuudelta, mitä näiden laitosten valtava ja tasainen sähkönkulutus tekee yhteiselle energiajärjestelmällemme. On aika asettaa datakeskuksille tiukat ja selkeät ehdot sähköverkkoliittymien saamiseksi.
Euroopasta löytyy jo varoittavia esimerkkejä maista, joissa datakeskusten sähkönkulutus on ryöstäytynyt käsistä muutamassa vuodessa, mikä on johtanut sähkön hinnan rajuun nousuun ja verkon vakausongelmiin. Erityisesti pohjoisissa olosuhteissa, joissa kylmät, tyynen pakkasjakson talvipäivät koettelevat sähkön riittävyyttä ja uusiutuva energia on sääriippuvaista, riski on otettava vakavasti. Emme voi ajautua tilanteeseen, jossa tavallinen sähkölämmittäjä palelee kodissaan tai perusteollisuuden kilpailukyky vaarantuu siksi, että energiakapasiteetti kuluu jatkuvaan digitaaliseen peruskulutukseen.
Ratkaisuksi on syytä ottaa mallia maista, jotka edellyttävät datakeskuksilta omavaraisuutta ja vastuunkantoa sähköverkosta. Oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseksi datakeskuksille tulisi asettaa seuraavat ehdot:
Velvoite oman säätö- ja varavoiman rakentamiseen: Datakeskusten on rakennettava omaa huippukulutustaan vastaava määrä nopeasti käynnistettävää voimalakapasiteettia, jota voidaan hyödyntää myös yleisen sähköverkon tasapainottamiseen kriittisinä hetkinä. Datakeskuksissa on jo nykyisellään varavoimageneraattoreita, joten askel pitkäaikaisempaan säätövoimaan kykeneviin järjestelmiin ei ole ylivoimainen.
Osallistuminen uuden puhtaan tuotannon rahoitukseen: Koska datakeskusten jatkuva sähköntarve vaatii sääriippuvaisen energian moninkertaista ylimitoitusta, yritysten tulisi sitoutua pitkäaikaisiin sähkönostosopimuksiin (PPA), joilla rahoitetaan uutta perus- tai uusiutuvaa voimantuotantoa.
Vaikka osa alan toimijoista kantaa vastuunsa vapaaehtoisesti omien ilmastotavoitteidensa kautta, markkinamekanismi itsessään ei kannusta investointihin ennen kuin sähköstä on jo pulaa ja hinnat karanneet käsistä. Siksi sääntelyn on oltava kaikille sama.
Yksinkertaisinta ja vähiten byrokraattista olisi kytkeä nämä velvoitteet suoraan osaksi verkkoyhtiöiden liittymäehtoja tai tarvittaessa sähkömarkkinalakiin. Koska vastaavat säännöt on jo todettu EU-oikeudellisesti mahdollisiksi, ei esteitä kansalliselle päätöksenteolle ole.
Meidän on suojeltava edullista ja varmaa sähköä yhteiskunnan elinehtona. Digitaalisen tulevaisuuden rakentaminen on hieno asia, mutta sen on tapahduttava niin, että alan jättiläiset kantavat itse oman kasvunsa mukanaan tuomat energiakustannukset ja -riskit.
