Suomeen on viime vuosina pedattu suurin odotuksin digitaalisen aikakauden luvattua maata. Kunnat ja valtio ovat kilpailleet globaalien teknologiajättien suosiosta tarjoamalla tontteja, sujuvia luvituksia ja edullista sähköä. Datakeskusbuumia on juhlittu taloutemme uutena pelastajana, mutta tuoreimmat Verohallinnon tiedot pudottavat keskustelun ryminällä maan pinnalle. Karu totuus on, että datakeskusten vaikutus valtion verokertymään on miinusmerkkinen. Me maksamme tästä lystistä.
Helsingin Sanomien uutisoimat Verohallinnon rekisteri- ja valvontatiedot maalaavat tilanteesta pysäyttävän kuvan. Verohallinnon pääjohtaja Markku Heikura vahvistaa sen, mitä moni kriitikko on pelännyt: Suomessa toimivat datakeskukset tuottavat valtiolle tällä hetkellä hyvin vähän verotuloja. Niiden jättimäisistä investointiluvuista huolimatta käteen jää lähes tyhjä arpa.
Datakeskusten liiketoimintamalli on viritetty niin, että verotettavaa tuloa ei Suomeen käytännössä synny. Konsernien sisäinen laskutus, myynti Suomen ulkopuolelle ja massiiviset investointien poistot syövät yhteisöverotuotot olemattomiin. Valtion suurin verotuotto yhdestä ainoasta datakeskuksesta on tähän mennessä ollut vaivaiset 11 miljoonaa euroa.
Samaan aikaan järjestelmän valuviat iskevät suoraan veronmaksajan lompakkoon arvonlisäveron palautuksina. Siinä missä suurin saatu verotulo lasketaan miljoonissa, suurin yksittäinen datakeskukselle maksettu alv-palautus on ollut huikeat 240 miljoonaa euroa. Kun yhtälöön lisätään se, että datakeskusten pysyväksi eduksi jää lähinnä kiinteistövero, on taloudellinen tase valtiolle syvästi pakkasella. Me rahoitamme miljardiluokan ulkomaisten suuryritysten infrastruktuuria omista verovaroistamme.
Verohallinnon karut luvut tiivistettynä:
- Suurin yksittäinen alv-palautus datakeskukselle: 240 milj. euroa
- Suurin verotuotto yhdestä datakeskuksesta: 11 milj. euroa
- Työllisyys: Suomen 44 datakeskuksesta vain seitsemässä on yli 20 työntekijää.
Edes perinteinen argumentti työpaikkojen luomisesta ei päde. Datakeskukset ovat pitkälle automatisoituja betonibunkkereita, jotka nielevät valtavasti sähköä, mutta eivät ihmistyötä. Suomessa operoivasta 44 datakeskuksesta vain seitsemän työllistää yli 20 henkilöä. Rakennusvaiheen jälkeen hallit jäävät tyhjiksi huriseviksi palvelinriveiksi, joiden huoltamiseen tarvitaan vain kourallinen asiantuntijoita.
On selvää, että digitaalinen infrastruktuuri on nykymaailmassa välttämättömyys, ja Suomen vakaa maaperä sekä kylmä ilmasto tarjoavat sille loistavat puitteet. Mutta se, että teemme tästä toiminnasta Suomelle verotuksellisen miinusmerkkisen hyväntekeväisyysprojektin, on päättäjiltä paha tyylivirhe.
Suomen talous ei nouse sillä, että tarjoamme veroparatiisinomaisia etuja globaaleille jäteille samalla, kun kotimaiset pk-yritykset ja kansalaiset kantavat yhä raskaampaa verotaakkaa. Datakeskusstrategia on otettava pikaisesti uudelleentarkasteluun. Teknologiajättien on osallistuttava yhteiskunnan talkoisiin muutenkin kuin pelkän kiinteistöveron muodossa – muuten buumista jää käteen vain lasku ja tyhjät taskut.
