Oletteko katsoneet rantaan? Siellä missä ennen kimalteli kirkas Päijänteen aalto, ammottaa nyt pohjamudan lohduton erämaa ja muutama hämmentynyt kivi. Syyllistä ei tarvitse etsiä kaukaa. On päivänselvää, että helsinkiläiset ovat kuluneen talven aikana päättäneet juoda koko järven tyhjäksi. Liekö pääkaupungissa keksitty uusi ”Päijänne-dieetti” tai kauramaito vaihdettu suodattamattomaan järviveteen, mutta tulos on silmillemme karu: meiltä loppuu vesi, jotta etelässä voidaan pöyhkeillä täysillä laseilla.
Mutta eihän meidän auta jäädä rannalle ruikuttamaan – tai siis, emmehän me edes pysty, kun ranta on karannut horisonttiin. On aika ryhtyä talkoisiin.
Ehdotan välitöntä ja jatkuvaa vessanvetokampanjaa kaikille Päijänteen ranta-asukkaille. Jotta vedenpinta saadaan takaisin laiturien tasolle, meidän on pumpattava kiertoon kaikki mahdollinen. Nyt ei säästellä huuhtelussa! Jokainen painallus on sijoitus yhteiseen hyvään. Jos jokainen rantatontin omistaja käy asioillaan kymmenen kertaa päivässä, saamme pinnan nousemaan silmissä.
On tietysti totta, että kun järven tilavuus on huvennut helsinkiläisten kurkkuihin, jäteveden suhteellinen osuus alkaa olla... no, sanotaanko ”vaikutusvaltainen”. Mutta mitäpä pienestä sameudesta tai aromista, kun panoksena on kotijärven pelastaminen? Kalatkin varmasti arvostavat tätä uutta, ravinnepitoisempaa ja lämpimämpää elinympäristöä.
Ennen vanhaan minulla oli tapana sanoa vessaa vetäessäni: ”Anopille terveisiä!” Se oli viaton vitsi ajalta, jolloin vesi virtasi runsaana. Nykyisellä vesitilanteella ne terveiset menevät takuulla perille – ja tällä kertaa ne ovat sakeampia kuin koskaan.
Joten, arvoisat naapurit: lisätään kuitua ruokavalioon ja pidetään peukaloita huuhtelupainikkeella. Kyllä me vielä se etelän jano taltutetaan ja laiturit kastellaan – tavalla tai toisella!
