Viimeaikainen keskustelu datakeskuksista ja vihreästä siirtymästä paljastaa kaksi täysin erilaista todellisuutta. Toisessa sähkö tulee pistorasiasta ja data pilvestä, toisessa jokainen kulutettu kilowatti vaatii konkreettisia resursseja, kaivoksia ja maapallon kantokyvyn venyttämistä.
Uutissuomalaisen artikkelissa Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) hehkutti datakeskusten rakentamista Suomeen ”ympäristötekona”, koska sähkömme on puhdasta ja ilmasto viileä. Samaan aikaan Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessa muistutettiin viisaasti, että teknologinen optimismi tarjoaa harhaista hallinnan tunnetta: kriisejä ei ratkaista pelkillä teknisillä päivityksillä, jos kokonaiskulutus jatkaa kasvuaan.
On aika murtaa myytti "puhtaasta" sähköstä.
Sähköntuotannolla on aina hinta. Vaikka siirtyisimme fossiilisista uusiutuviin, tarvitsemme valtavan määrän neitseellisiä raaka-aineita. Tuulivoimalat ja aurinkopaneelit vaativat metallimalmikaivoksia, jotka muuttavat luontoa ja kuormittavat vesistöjä – jos eivät meillä, niin jossain muualla. Myös ydinvoima kantaa mukanaan uraanin louhinnan ja loppusijoituksen haasteet.
Datakeskusten kapasiteetin arvioidaan kasvavan Suomessa lähivuosina huimaan 2,3 gigawattiin. Se, että ne rakennetaan Suomeen globaalin päästöminimoinnin nimissä, ei poista sitä tosiasiaa, että kyse on massiivisesta energian ja materiaalien lisäkulutuksesta.
Meidän on uskallettava puhua muustakin kuin sähköntuotannon kasvattamisesta. Talous ei muutu ekologisesti kestäväksi vain vaihtamalla energialähdettä, vaan vähentämällä riippuvuutta jatkuvasti kasvavasta resurssien käytöstä.
Haastan EK:n ja elinkeinoelämän vaikuttajat pohtimaan äänekkäämmin:
- Miten luomme aitoa kiertotaloutta, jossa materiaalit pysyvät kierrossa vuosikymmeniä?
- Miten edistämme korkean jalostusarvon tuotantoa, joka tuottaa hyvinvointia ilman jatkuvaa energiankulutuksen kasvua?
- Miten siirrymme kohti aineetonta arvonluontia, joka ei perustu massiiviseen sähkö- ja palvelinkapasiteettiin?
Vihreä siirtymä on välttämätön, mutta se ei saa olla vain kiiltävä kuori, jonka alla jatkamme entistä tuhlailevampaa elämäntapaa. Meidän on kohdattava se tosiasia, että kestävyys vaatii kulutuksen kohtuullistamista – ei vain tehokkaampia tapoja kuluttaa.
