Pitkään emme kiivenneet rinnettä, kun tuli eteen talon raunio ja sen jälkeen silmiin osui siirtolohkare. Tarkemmin sitä tutkittuamme, niin siitä oli lohkottu rakennusaineita rautakiiloilla. Yksi kiila oli vielä todisteena kivessä jäljellä. Siitä sitten vaan eteenpäin ja ajastaan olimme mäen päällä. Mustikkavuoren männikkö oli kerrassaan hieno. Matkasimme mäen päällä kaakkoiselle reunalle. Ryyppytauko oli avokalliolla torvijäkälien ja metsäluteen seurassa. Maisemaa pystyi katsomaan kohtalaisen kauas.
Laskeuduimme Mustikkavuorelta metsäautotielle ja suuntasimme kohti Tilusvuoren jyrkännettä. Sitä ennen oli läpäistävä laakso ryteikköineen. Siinä sitten siinsi edessä jyrkänne. Pitkään piti etsiä kohtaa, mistä päästiin ylös. Aikas pahasta kohtaa kiipesimme mäelle. Siiten oli istuttava kannon nokkaan hetkeksi.
Koko Tilusvuoren laki oli noin kymmenen vuotta sitten hakattu. Maasto oli erikoinen, sellainen lappimainen. Maisemat olivat hienot kaakon suuntaan. Paras maisema oli laen itäreunalta. Päijänteellä oli jäiden lähtö meneillään. Rantaan ajautuneita jäitä näkyi mm. Ehtaman saaren rannassa.
Tilusvuorelta laskeuiduimme viistosti niin sanotulle Kultahammasrannikolle. Lopun matkaa kävelimme tietä pitkin satamaan.
Matkaa reitillä on noin 5,5 km. Matkan pituus jäi epäselväksi, koska toinen Sport Tracker näytti 4,2 km ja toinen 6,0 km. On se tekniikka ihmeellistä. Aiemmin ei ole ollut kuin muutaman sadan metrin ero.
Tilusvuoren Päijänne -maisemia suosittelen kaikille. Koe itse.
Kansalaisen karttapaikan linkki Patajoen satama / laituri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti