Kesä 2025 oli omistettu aidolle suomalaiselle saunakulttuurille, sillä jokainen lauantai 17. toukokuuta ja 27. syyskuuta välillä kului talkoolaisena Saunakylän sydämessä, lämmittäen historiallisia savusaunoja. Nämä aamut alkoivat varhain: herätys ennen kuutta, aamupuuro sanomalehden äärellä ja eväiden sekä saunatarvikkeiden pakkaaminen. Tie Saunakylään Juokslahdelle, vain vartin ajomatkan päässä, kutsui jo seitsemältä aamulla.
Rauhan aamu saunojen äärellä
Saunakylän aamut olivat puhdasta sielunhoitoa. Kesäkuun kukinta, voikukkien keltaisuus, käen kukkumisen kaiku ja lintujen laulu täyttivät ilman, samalla kun aurinko nousi hiljaisuuteen ja rauhaan. Vasta yhdeksän aikoihin saapuivat muut talkoolaiset, mutta silloin oli jo ehtinyt sytyttää Virpiö-saunan tulille ja hoitaa muita aamun askareita.
Saunaperinteen yhteisö
Lämmittäjäjoukko oli kuin Suomi pienoiskoossa – talkoolaisia saapui Jämsän lisäksi muun muassa Jyväskylästä, Forssasta, Sipoosta, Turusta, Helsingistä ja Tampereelta. Mukana oli usein myös lämmitysoppilaita, jopa Australiasta ja Japanista asti. Tämä kansainvälinen kiinnostus korosti Saunakylän ainutlaatuista arvoa.
Lämmitystyö itsessään oli raskainta helteellä, mutta runsas talkoolaisten joukko piti huolen siitä, että hommat sujuivat sateesta tai paisteesta huolimatta. Erityisesti mieleen jäi Tärkkilän leirin nuori, energinen joukko – heidän nuoruuden innostuksensa ja riemunsa olivat tarttuvia, ja he toivat mukanaan valtavasti positiivista energiaa.
Kaikki liikehdintä lämmityksen aikana tapahtui rauhallisuuden vallitessa. Saunakylän henki tarkoitti, ettei kireyttä ollut ilmassa, ja uusia kohtaamisia syntyi lukuisia.
Löylyn valmistelusta saunojien virtaan
Saunat olivat valmiina asiakkaita varten noin kello 15–16. Ensimmäiset saunojat saapuivat usein jo ennen puolta neljää. Vaikka kävijöitä oli ympäri Suomea, Eurooppaa ja maailmaa, yksi ilahduttava piirre oli japanilaisten saunojien läsnäolo lähes joka viikonloppu.
Saunakylän henki, se syvä rauhallisuus, säilyi läpi iltapäivän. Ihmiset kulkivat saunasta toiseen, viipyivät hetken lauteilla ja vilvoittelivat rauhassa joko ulkona tai Päijänteen syleilyssä. Kenelläkään ei ollut kiire.
Nämä 20 kesälauantaita jäivät ikimuistoisina mieleen. Innokkuus lähteä Saunakylään oli joka kerta läsnä, ja kauden päätyttyä vapaa lauantai tuntui suorastaan orvolta. Suuret kiitokset kaikille mukana olleille talkoolaisille ja saunojille – ensi kesän 2026 saunakausi on jo odotuksen kohteena samalla innolla!
