Organisaatioiden toimintamalleja ja kehityshankkeita tarkastellessa nousee usein esiin peruskysymys: onko viisainta turvautua ulkopuoliseen konsulttiin vai hoitaa tehtävät ja muutokset talon sisällä? Molemmissa lähestymistavoissa on omat etunsa, mutta lopputuloksen laatuun ja kestävyyteen vaikuttaa ratkaisevasti sitoutuminen ja vastuunotto.
Konsulttien käyttö on yleinen käytäntö monissa organisaatioissa, ja parhaimmillaan se voi tuoda nopeasti tarvittavaa erikoisosaamista, puolueettoman näkökulman tai lisäresursseja ruuhkahuippuihin. Jotta konsulttityö olisi tehokasta ja kannattavaa, sen onnistuminen edellyttää kuitenkin tiukkaa ohjausta organisaation puolelta sekä aitoa sitoutumista konsultin työn tuloksiin ja ehdotettuihin muutoksiin. Ilman tätä sitoutumista ja selkeää johtamista on perusteltua pohtia, saadaanko konsultin työhön sijoitetut varat koskaan takaisin taloudellisesti tai toiminnallisesti.
Vaikka ulkopuolinen apu voi olla hyödyllistä, usein paras ja pysyvin lopputulos saavutetaan tekemällä asiat itse. Kun hanke toteutetaan sisäisin voimin, työntekijöiden sitoutumisen taso on yleensä erinomainen. Sisäinen tekeminen varmistaa, että kehitysmalli tai ratkaisu on aidosti organisaation kulttuuriin, prosesseihin ja tarpeisiin sopiva. Osaaminen ja ymmärrys jäävät lisäksi pysyvästi talon sisälle, mikä luo pohjaa jatkuvalle kehitykselle.
Olennaisin tekijä niin konsulttivetoisissa kuin sisäisissäkin projekteissa on kuitenkin vastuu. Olipa toteutusmalli kumpi tahansa, kaiken takana on viime kädessä organisaation ja sen avainhenkilöiden kyky ja halu ottaa vastuu omista tekemisistään, päätöksistään ja niiden seuraamuksista. Vain vastuullinen ote takaa, että tarvittavat muutokset viedään loppuun asti ja niistä saadaan paras mahdollinen hyöty.
