Mutta entä silloin, kun palautteen saaja uupuu, masentuu jo ensimmäisestä kritiikin tuulahduksesta? Silloin palautteen antamisesta tulee erittäin vaikea laji, jossa jokainen sana on punnittava kultaa kalliimmaksi.
Tämä ilmiö ei ole uusi, mutta se tuntuu kiihtyneen. Olemme siirtyneet kulttuuriin, jossa minuus on entistä hauraampi ja identiteetti sidottu tiukasti suorituksiin. Kun joku haastaa tekemisen tason, hän tuntuu haastavan ihmisen itsensä olemassaolon. Välitön uupumus tai masennusreaktio ei ole pelkkää ylireagointia, vaan usein merkki jo valmiiksi kuormittuneesta mielestä, jolle viimeinenkin pieni paine tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Palautteenanto on erittäin vaikea laji, koska se on pohjimmiltaan hyvin henkilökohtainen ominaisuus. Meidän on tunnustettava, että jokaisella on oma uniikki kynnyksensä ottaa vastaan negatiivista tietoa. Toinen sivuuttaa kritiikin olankohautuksella ja keskittyy ratkaisuihin. Toinen taas imee saman kritiikin itseensä syvälle, kokee sen henkilökohtaisena epäonnistumisena ja saattaa mennä lamaantuneeseen tilaan päiviksi, jopa viikoiksi.
Palautteenantajan on hyväksyttävä, että hän ei voi muuttaa toisen herkkyyttä, mutta voi muuttaa tapaansa antaa palautetta. Meidän on siirryttävä ajatuksesta "Sanon vain suoraan" ajatukseen "Sanon sen tavalla, joka mahdollistaa muutoksen."
Tässä muutama elintärkeä sääntö herkän sielun palautteeseen:
Valmistele maaperä ja varmista turvallisuus: Älä anna palautetta yllättäen tai kiireessä. Aloita aina tunnustamalla ihmisen kokonaisvaltainen panos ja arvostus. Jos näet, että toinen alkaa mennä lukkoon tai tunnetilansa muuttuu, keskeytä hetkeksi. Sano: "Näen, että tämä on sinulle vaikeaa. Pidetään hetki taukoa, tai puhutaan asiasta huomenna." Henkilön turvallisuus on aina tärkeämpää kuin palautteen purkaminen kerralla loppuun.
Keskity tekoon, ei persoonaan: Unohda adjektiivit, jotka kuvaavat ihmistä ("olet huolimaton", "olet epäluotettava"). Käytä neutraaleja verbejä, jotka kuvaavat tapahtunutta ("tämä raportti sisälsi virheitä", "tämän kokouksen jälkeen jäi epäselvä tunnelma"). Herkälle ihmiselle "olet huolimaton" on sama kuin "olet huono ihminen".
Pidä se pienenä ja annostele hitaasti: Jos tiedät, että henkilö on herkkä tai kuormittunut, älä kaada niskaan koko listaa puutteista. Keskity yhteen, kaikkein tärkeimpään asiaan. Pienempi muutos on helpompi sulattaa kuin ylitsepääsemätön vuori. Jos palautteenantaja näkee masennusreaktion alkavan, hän on antanut liikaa liian nopeasti.
Tuo esiin ratkaisu, älä ongelmaa: Älä jätä ihmistä tyhjän päälle masennuksen partaalle. Palautteen ydin ei saa olla vika, vaan tulevaisuuden parannus. Sano: "Nähdäänkö yhdessä ensi kerralla, miten tämä voitaisiin tehdä eri tavalla?" Kysy, miten voit itse auttaa.
Palautteen antaminen on siirtynyt taitolajiksi, jossa empatia ja tunneäly ovat yhtä tärkeitä kuin itse asia. Kun vastassa on välitön uupumisreaktio, palautteenantajan vastuulla onkin usein siirtyä opettajan roolista tukijaksi. On varmistettava, että ihminen on kunnossa, ennen kuin voi odottaa muutosta. Vain siten rakentava palaute voi nousta hedelmälliseen maahan.
