Miksi kunnat teettävät asukaskyselyjä, kun niiden tulokset näyttävät olevan täysin merkityksettömiä päätöksenteon kannalta?
Synkät arviot sivuutetaan
Elokuun ja syyskuun 2023 vaihteessa toteutettu asukaskysely oli herätys. Vain 14 % vastanneista piti Verkasalon tuulivoimahanketta yleisesti hyväksyttävänä. Sen sijaan lähes 60 % suhtautui hankkeen toteuttamiseen kielteisesti. Nämä luvut puhuvat selvää kieltä: hanke on paikallisesti erittäin epäsuosittu.
Asukkaiden huolet ovat konkreettisia ja ymmärrettäviä. Tärkeimmiksi negatiivisiksi vaikutuksiksi nimettiin maisemahaitat ja melu. Yli puolet vastaajista arvioi, ettei heidän asuinalueensa säily arvostettuna asuin- ja vapaa-ajanalueena hankkeen toteutuessa. Myös kiinteistöjen arvon lasku huolestuttaa. Asukkaiden toiveissa korostuivat selvät etäisyysvaatimukset: voimalat tulisi sijoittaa vähintään neljän kilometrin päähän asunnoista ja vapaa-ajanasunnoista.
Silti, näistä synkistä arvioista huolimatta, Ylivieskan ja Alavieskan valtuustot ovat kaavan hyväksyneet ja Kalajoella kaupunginhallitus on tehnyt myönteisen esityksen valtuustolle.
Tiedottamisen puute ja demokratian illuusio
Erityisen huolestuttavaa on se, että yli puolet Ylivieskan kyselyyn vastanneista ilmoitti, etteivät he olleet kuulleet tai lukeneet hankkeesta mitään ennen asukaskyselyä. Vaikka kysely itsessään tavoitti asukkaita 4–5 kilometrin etäisyydellä hankealueesta satunnaisotannalla, tiedottamisen taso ennen tätä oli ollut ilmeisen puutteellista. Miten kunnanvaltuutetut voivat tehdä vastuullisia päätöksiä, kun suuri osa heidän edustamistaan asukkaista on pimennossa?
Asukaskyselyt ovat tärkeä työkalu demokratian ja osallisuuden toteuttamisessa. Ne eivät kuitenkaan saa olla pelkkä paperinmakuinen rituaali, jolla hankitaan näennäinen "kuulemisen leima" päätöksille. Jos kyselyt tehdään vain siksi, että ne kuuluvat prosessiin, mutta niiden tulokset sivuutetaan, murennetaan samalla kansalaisten luottamusta kunnalliseen päätöksentekoon. Syntyy tunne, että päätökset on tehty muualla, ja asukkaiden kuuleminen on vain näytelmä.
Kuntapäättäjien on muistettava, että heidät on valittu edustamaan asukkaidensa etua. Tuulivoimahankkeiden hyödyt, kuten sähköntuotanto ja mahdolliset verotulot, eivät saa jyrätä alleen paikallisten ihmisten elinympäristöä, terveyttä tai omaisuuden arvoa koskevia perusteltuja huolia.
On aika kysyä: ketä varten kunnalliset päätöksentekijät ovat olemassa? Jos 60 % asukkaista vastustaa, ja heidän huolensa maisemasta, melusta ja kiinteistöarvoista ovat ilmeisiä, eikö valtuutetuilla ole moraalinen velvollisuus painaa jarrua ja etsiä ratkaisuja, jotka todella kunnioittavat paikallisia toiveita ja elinympäristön arvoa?
Verkasalon tapaus on valitettava esimerkki siitä, miten suurhanke voi sivuuttaa paikallisen vastarinnan. Toivon, että Kalajoen valtuusto sekä Ylivieskan ja Alavieskan päättäjät vielä harkitsevat päätöksiään ja antavat painoarvoa niille asukkaille, joiden elämä ja arki muuttuvat peruuttamattomasti näiden voimaloiden myötä. Asukkaiden ääni on kuultava – ja ennen kaikkea, sen on vaikutettava.
