Muistan ajan, jolloin aamu alkoi rituaalilla: viideltä noudettu painettu sanomalehti Orthexin vihreästä laatikosta, aamupuuro ja tarkan lukunautinnon hetki etukannesta takakanteen. Se ei ollut vain lehti; se oli aamun rytmi, sivistyneen päivän aloitus.
Tämä hyvä aika on ohi. Nyt aamun posti saapuu useimmiten vasta kello kuuden jälkeen. Kello kuusi on minulle, kuten monelle muullekin työssäkäyvälle, liian myöhä. Olen silloin jo matkalla töihin tai työpöytäni ääressä. Tämän seurauksena paperilehti jää koskemattomana laatikkoon, lukunautinnon aikaikkuna sulkeutuu. Vaikka luen uutiset digitaalisesti läppärin näytöltä, lukukokemuksen "atmosfääri" on aivan eri. Se ei vastaa sitä rauhallista hetkeä, jonka paperilehti tarjosi.
Tämä pieneltä tuntuva muutos jakeluajassa ei ole vain henkilökohtainen harmistus; se on yhteiskunnallinen ongelma, jolla on vakavat kerrannaisvaikutukset.
Ketjureaktio paperikatoa kohti
Kun paperilehti jää lukematta aamulla, sen arvo asiakkaalle laskee dramaattisesti. Tästä seuraa suora johtopäätös: Paperilehden tilaaminen loppuu. Mutta ketju ei pysähdy tähän:
- Protesti laajenee: Monet saattavat jättää jopa digilehden tilaamatta harmistuksissaan protestina, koska palvelu ei enää vastaa odotuksia.
- Median talous heikkenee: Lehtien tilausmäärien pudotessa lehtien kannattavuus heikkenee väistämättä.
- Työpaikat katoavat: Tästä syntyy surullinen ketjureaktio: toimittajia ei palkata niin paljon, paperitehtaita ja painotaloja lakkautetaan, ja ihmiset – toimittajat, paperimiehet ja painotalon työntekijät – joutuvat työttömäksi. Myös postinkantajien tarve vähenee.
Yhteenvetona, muutos aamupostin jakeluajassa on suoraan kytköksissä laajempaan suomalaisen median rakennemuutokseen ja ahdinkoon.
Paluu asiakaslähtöiseen jakeluun on välttämätöntä
Tässä valossa on pakko kysyä: Eikö aamupostia voitaisi edelleen jakaa sellaiseen aikaan, joka sopii asiakkaille?
Jos sanomalehden jakelu on kytköksissä kustannustehokkuuteen, on ymmärrettävä, että asiakkaan menetetty lukuaika johtaa suoraan menetettyihin tuloihin. Jakelun säästöt eivät kompensoi menetettyä tilaajakuntaa, joka on koko media-alan elinehto.
Oma ratkaisuni on selkeä: jos vihreä Orthexini on jatkossakin tyhjä aamuisin, lopetan Aamulehden tilaamisen paperisena. Se on ainoa looginen johtopäätös, kun palvelu ei enää palvele sen olennaisimmassa tehtävässä: tarjoamaan päivän uutiset silloin, kun ne on tarkoitus lukea.
Kustantajien on herättävä. Aamupostin jakeluajalla on merkitystä yhteiskunnallisesti moniin asioihin – erityisesti suomalaisen journalistisen työn ja paperiteollisuuden tulevaisuuteen. Älkää ajako tilaajia pois säästöjen toivossa.
