Tämän tästä saa lukea uutisia, jotka pysäyttävät: joku on jättäytynyt junan alle tai ajautunut autolla päin rekkaa "tuntemattomasta syystä". Nämä ovat sydäntäsärkeviä merkkejä siitä, että yksilö on päättänyt päättää päivänsä. Nämä surulliset ihmiskohtalot jättävät jälkeensä syvän tuskan paitsi lähipiirille, myös tilanteisiin joutuneille ammattilaisille.
On syytä muistaa, että tällaisissa tilanteissa sivulliset joutuvat usein uhreiksi. Junan kuljettaja ei voi tehdä mitään, jos joku astuu raiteelle itsetuhoisissa aikeissa. Monet konduktöörit kantavat tilanteesta henkisiä arpia ja vakavia traumojia. Samoin rekkakuski saattaa loukkaantua pahoin, kun hänen ajoneuvonsa ajautuu ojaan väistöliikkeen tai törmäyksen seurauksena. Vaikka useimmiten he säästyvät fyysisiltä vammoilta, henkinen taakka ja järkytys ovat mittavat.
Tästä herää kysymys: Kuinka voimme inhimillisesti ja käytännön tasolla puuttua tähän ongelmaan tavalla, joka minimoi sivullisille koituvan haitan?
Eräs äärimmäinen ja provosoiva ajatus, jota olen kuullut esitettävän, on niin kutsuttu "itsemurhaseinämä". Ideana olisi rakentaa erillinen, valvottu alue, jossa itsetuhoinen ihminen voisi päättää päivänsä törmäämällä autolla jykevään seinään. Ajatuksen mukaan kuljettaja maksaisi palvelusta, ja maksu kattaisi ruumiin poiskuljetuksen, auton romun käsittelyn ja alueen siivouksen. Tämän ajatuksen ytimessä on pyrkimys estää sivullisten joutuminen onnettomuuksiin ja traumatisoituminen.
Vaikka ajatus saattaa kuulostaa joillekin kylmältä ja kyyniseltä – tai jopa "ratkaisulta" – se on moraalisen ja eettisen tarkastelun alla kestämätön. Se ei ole ratkaisu, vaan viimeinen silaus epätoivolle.
Ensinnäkin, eettisesti tällainen järjestely normalisoisi ja institutionalisoisi itsemurhan, mikä on vastoin kaikkia yhteiskunnallisia pyrkimyksiä tukea elämää ja ehkäistä itsemurhia. Se siirtäisi huomion itsemurhan syiden ratkaisemisesta sen toteuttamisen helpottamiseen.
Toiseksi, maksua vastaan tarjottu "palvelu" on vastenmielinen ajatus. Ihmishengen päättyminen ei saa olla kaupallinen tapahtuma.
Todellinen ratkaisu tähän syvään yhteiskunnalliseen ongelmaan ei piile fyysisten rakennelmien pystyttämisessä, vaan mielenterveyden palveluiden saavutettavuudessa, ennaltaehkäisevässä työssä ja yhteisöllisessä tuessa.
Meidän on panostettava siihen, että jokainen itsetuhoisista ajatuksista kärsivä saa välitöntä, matalan kynnyksen apua. Junan alle jättäytyminen tai rekkaa päin ajaminen ovat viimeisiä, epätoivoisia tekoja ihmisiltä, jotka ovat jääneet yksin oman tuskan ja toivottomuuden kanssa.
Sen sijaan, että rakentaisimme seiniä, meidän tulee rakentaa siltoja avun ja tuen äärelle. Meidän velvollisuutemme on huolehtia kanssaihmisistämme, kouluttaa ihmisiä tunnistamaan merkit ja poistamaan mielenterveysongelmiin liittyvä stigma.
Itsemurhaseinämä ei ratkaisisi mitään. Se vain muuttaisi tragedian paikkaa. Ainoa kestävä ja inhimillinen tie eteenpäin on lisätä resursseja siihen, että kenenkään ei tarvitsisi tuntea, että kuolema on ainoa vaihtoehto.
