Norjan pohjoisosan halpa sähkö on kansainvälisessä vertailussa kadehdittava etu, mutta Karlsøyassa tapahtuvat ilmiöt paljastavat tästä edusta synkän kääntöpuolen. Kun Fakkenin tuulivoimapuiston 18 myllyä joutuvat pysähtymään kuukausiksi kannattavuuden puutteen vuoksi, on aika pysähtyä pohtimaan, ovatko Norjan energiajärjestelmän ja markkinoiden nykyiset rakenteet enää järkevät.
Toukokuun puolivälistä alkaen alle 9 äyrin (NOK) keskimääräinen päivähinta per kWh Pohjois-Norjassa ei riitä kattamaan Fakkenin tuulivoimaloiden käyttökustannuksia. Tämä on absurdia: olemme rakentaneet suuria investointeja vaativia uusiutuvan energian lähteitä vain nähdäksemme niiden seisovan tuottamattomina, koska markkinahinta on liian alhainen. Tällainen tilanne ei ainoastaan romuta tuulivoimatuottajien taloutta, vaan se myös lyö kapuloita rattaisiin Norjan vihreän siirtymän uskottavuudelle.
Talousvaikutukset ulottuvat tuottajia pidemmälle. Kun Fakkenin alueen laajennussuunnitelmat 11 lisävoimalalla jäädytetään, menetetään potentiaalisia alueellisia investointeja ja työpaikkoja. Lisäksi, kun tuulivoimalat seisovat ja sähkön hinta on alhainen, kunnan tulot vähenevät. Vähemmän sähköntuotantoa tarkoittaa vähemmän tuotantoveroa kunnalle, kiinteistöverojen lisäksi. Tilanne on kestämätön paikallisen talouden kannalta.
Tilanne kärjistyy entisestään, kun huomioidaan vesivoima. Norjan historiallisen täynnä olevat vesivoima-altaat, seurausta ennätyksellisestä talvisateesta, ovat johtaneet miljardien arvosta potentiaalisia myyntituloja virtaamaan kirjaimellisesti mereen. Tämä hukattu energia ja tulo on kaksoisvahinko: menetettyä voittoa tuottajille ja menetettyjä tuloja kunnille. Se osoittaa vakavaa sähkönsiirron pullonkaulaa ja markkinoiden tehottomuutta, joka jakaa maan kahtia – kalliiseen etelään ja ylitarjottuun, halpaan pohjoiseen.
Karlsøyan pormestarin toive korkeammista sähkönhinnoista pohjoiseen saattaa kuulostaa epäintuitiiviselta toiveelta kuluttajan näkökulmasta, mutta se on taloudellinen välttämättömyys. Hintojen on oltava tasolla, joka kattaa tuotannon käyttökustannukset ja mahdollistaa uudet investoinnit. Muussa tapauksessa Pohjois-Norja jää loukkuun tehottoman ja pysähtyneen energiantuotannon kierteeseen, jossa uusiutuva energia on "liian halpaa" ollakseen kannattavaa.
Norjan on kiireellisesti puututtava tähän tilanteeseen. Tarvitaan mittavia panostuksia sähkönsiirtoverkkoon Pohjoisen ja Etelän välillä markkinoiden tasapainottamiseksi. Samalla on pohdittava, pitäisikö energiaverotuksen ja tukijärjestelmien tukea uusiutuvan energian kannattavuutta erityisesti halvan sähkön alueilla.
Norjan uusiutuva energia on sen suurin taloudellinen ja ekologinen valtti. Olisi traagista, jos se mätänee kannattamattomana tuottamattomuuteen, kun muu Eurooppa kaipaa kipeästi tätä puhdasta energiaa.
