maanantai 25. tammikuuta 2021

Vanhan kansan sanontoja

Vanhan kansan sanonnat on edelleen pätevia ja paikkansa pitäviä. Sisältöä niistä löytyy. Kannattaa lukea rauhassa ja ajatuksella. Opiksi on otettava itse kunkin. 
  1. Aika kuluu ja varjo venyy.
  2. Aika kuluu arvellessa, päivä päätä käännellessä.
  3. Aika tavaran kaupittelee.
  4. Ei lämmin luita riko, vaan vilu tekee vaivaisia.
  5. Kun asia pitkistyy, niin se samalla mutkistuu.
  6. Lunta tullee ku turkin hihasta.
  7. Aika sen näyttää ja akat sen tietää.
  8. Kulluu se päivä pilvessäkin, aika akkana ollessa.
  9. Mitä usiampi kokki, sitä huonompi soppa.
  10. Talo elää tavallaan, vieras käypi ajallaan.
  11. Työ ei tekemällä lopu, eikä ruoka syömällä.
  12. Ei oo niin nöpönnuukaa.
  13. Joka säästää saadessaan, on varaa ottaa tarvitessaan.
  14. Kiljaisi köyhyys, kun meiltä lähti ja lupasi pian palata.
  15. Köyhä antaa kontistaan, rikas ei aitastakaan.
  16. Mitä meillä ei ole, sitä meillä ei tarvita.
  17. Niin nuuka, että panee penninki kahtia.
  18. On se syöjä säästäjälläki.
  19. Ota vaan toinenki, ei meillä lasketa.
  20. Tarkka se talonsa pitää.
  21. Tule raha, mene raha, vaan älä tee kasaa.
  22. Lankes ku Manulle illallinen.
  23. Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä.
  24. Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Äitini oli maalta kotoisin. Hän puhui ruuan varaamisesta talven varalle jotenkin näin: karjan ruoka kahtia ja ihmisen ruoka... Mutta kun en muista miten se meni kalenterin mukaa. Se tarkoitti että määrättyyn päivään mennessä varastossa piti olla esim puolet vielä varattu ruokaa ennen kesää.