Vanhan kansan sanonnat on edelleen pätevia ja paikkansa pitäviä. Sisältöä niistä löytyy. Kannattaa lukea rauhassa ja ajatuksella. Opiksi on otettava itse kunkin.
- Aika kuluu ja varjo venyy.
- Aika kuluu arvellessa, päivä päätä käännellessä.
- Aika tavaran kaupittelee.
- Ei lämmin luita riko, vaan vilu tekee vaivaisia.
- Kun asia pitkistyy, niin se samalla mutkistuu.
- Lunta tullee ku turkin hihasta.
- Aika sen näyttää ja akat sen tietää.
- Kulluu se päivä pilvessäkin, aika akkana ollessa.
- Mitä usiampi kokki, sitä huonompi soppa.
- Talo elää tavallaan, vieras käypi ajallaan.
- Työ ei tekemällä lopu, eikä ruoka syömällä.
- Ei oo niin nöpönnuukaa.
- Joka säästää saadessaan, on varaa ottaa tarvitessaan.
- Kiljaisi köyhyys, kun meiltä lähti ja lupasi pian palata.
- Köyhä antaa kontistaan, rikas ei aitastakaan.
- Mitä meillä ei ole, sitä meillä ei tarvita.
- Niin nuuka, että panee penninki kahtia.
- On se syöjä säästäjälläki.
- Ota vaan toinenki, ei meillä lasketa.
- Tarkka se talonsa pitää.
- Tule raha, mene raha, vaan älä tee kasaa.
- Lankes ku Manulle illallinen.
- Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä.
- Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy.
