maanantai 11. tammikuuta 2021

Kunnallinen päätöksenteko, demokratia ja strategia

Pohdin päässäni demokratiaa, kunnallista päätöksentekoa ja strategiaa. Nostan esille seuraavia kysymyksiä syvältä aivolohkojen syövereistä. Kysymykset syntyivät eri asioista ja eri aikajaksoilta.

Mutta onko se silloin oikeaa demokratiaa, jos enemmistö äänestää ymmärtämättä päätettävää asiaa enemmistöllä?

Voidaanko demokraattisesti päättää asiasta, jos asiaan liittyvät oleelliset ja alkuperäiset dokumentit eivät ole saatavilla?

Miten voidaan päättää asioista, kun esittelijöille esitetyt kysymykset eivät tuota vastauksia?

Miten sinulle näyttäytyy asia, jos neuvottelupalaverin muistiossa lukee virkamiehen omia ajatuksia, joita ei ole neuvotteluissa edes sovittu?

Näyttäytyykö päätöksenteko ryhdikkäältä, jos tavoitteet eli strategia on epäselvä? 

Tuntuuko kuntalaisista sille, että päätöksenteko on poukkoilevaa ja ryhditöntä?

Jos edellisen kaupunginjohtajan aikana ei ollut suunnan näyttäjää, niin kauan kestää, että tilanne korjaantuu?

Miten yrittäisit tehdä järkeviä päätöksiä, jos esimerkiksi hulevesiasiassa tehtiin päätökset härkäpäisesti  demokraattisesti ymmärtämättä, mitä oikeasti päätettiin?

Uskotko Himoksen kaavoitukseen liittyvään päätöksentekoon, kun ainoa rehellinen valtuutettu sanoi, ettei edes ymmärrä, mistä päätettiin?

Tuntuuko sinusta sille, ettei päätöksenteko tuota päätöstä kirjaston sijoittumisessa? 

Onneksi meillä on nyt ollut vuoden ajan suunnan näyttäjä. Tilanne korjaantunee parissa kolmessa vuodessa. Kymmenen vuotta laiva ehti ajelehtia sumuisella ulapalla vailla suuntaa. Nyt se vaan ottaa aikaa. On oltava strategia eli suunta. Kyllä tämä tästä korjaantuu. Laivassa on nyt peräsin ja kippari.

Kyllähän tämä menisi, kun ei ajattelisi mitään. Lehmän hermoilla mennään eteenpäin. 

Ei kommentteja: