Hyvät ystävät, ottakaa mukava asento ja valmistautukaa ihmeeseen, sillä sotemaailma Pirhassa on jälleen kerran ylittänyt itsensä byrokratian ja järjettömyyden saralla! Kahvinkeitto-ongelma, tuo syvin ja mustin luola sote-alueen toiminnassa, on saanut uuden, täysin odottamattoman ja aivan käsittämättömän käänteen!
Kuten tiedämme, Aurinkorinteen keittiössä kahvinkeitto on ollut täysin kiellettyä. Tämähän on aivan ymmärrettävää – keittiöthän ovat tunnetusti paikkoja, joissa vaarallisia laitteita, kuten kahvinkeittimiä, käsitellään, ja sote-alueen vastuulla on tietenkin suojella meitä kaikelta mukavalta. Mutta nyt on tapahtunut todellinen läpimurto: kahvi voi onnistua, jos keitin siirretään keittämisen ajaksi pois keittiöstä!
”Siihen voi varmasti jonkin ratkaisun löytää,” Pirhan toimialuejohtaja Mari Ollinpoika mietti.
Voi, tätä valtavaa visionäärisyyttä! Kuka olisi uskonut, että ongelman ratkaisu on siinä, että keitin vain siirretään toiseen paikkaan sen sijaan, että pohdittaisiin, miksi sitä ei saa käyttää alun perinkään! Tämä on tietysti valtavan suuri ongelmavyyhti, joka vaatii vähintään tarkkaa suunnittelua ja tietenkin erillisen työryhmän perustamisen. Eihän tällaista asiaa voi hätiköidä! Keskitytään olennaiseen!
Ja koska byrokratia ei ole koskaan täydellistä ilman uusia virkoja, nerokas ehdotus leijuu ilmassa: Pirhaan tarvitaan vapaaehtoistyön ja leipomotuotteiden yhdyspäällikkö! Tämä uusi johtohahmo, yhdessä työryhmän kanssa, voisi sitten viikkokausia pohtia hartaasti sitä, mihin kahvinkeitin tarkalleen ottaen sijoitetaan. Ja eihän pidä unohtaa, että keittimen merkilläkin on merkitystä! Onhan se nyt aivan eri asia, keitetäänkö kahvi kalliilla design-keittimellä vai mummon vanhalla mökki-keittiö-kössillä!
Onneksi meillä on Lehtonen, joka ei lannistu byrokratian tuulissa. Aiemminhan hän ehdotti karmivan riskialtista pullakuljetusta.
"Mummut ja papat voivat tukehtua matkalla pullaan tai saada allergisen reaktion."
Voi miten upeasti sanottu! Tässä näemme sen aidon, syvän, kaiken kattavan sote-huolenpidon! Vanhuksia on suojeltava jopa pullien ilosta ja kahvin tuoksusta, sillä he ovat matkallakin Pirhan täydellisessä vastuussa. Mikään pieni ilo ei saa uhata sitä byrokraattista sääntöviidakkoa, jonka olemme heidän ympärilleen rakentaneet! Kunpa kaikki maamme sote-alueet ottaisivat mallia tästä holhouksen ja tehottomuuden ihannemallista!
Varmaa on, että tämä kahvikone-odysseia ei pääty tähän. Jäämme henkeämme pidätellen odottamaan, minne keitin lopulta siirretään, ja kuinka monta miljoonaa euroa työryhmä kuluttaa sen merkin ja sijainnin selvittämiseen. Sillä, ovathan vanhusten arjen pienet ilot (kuten kahvi) ainoastaan toisarvoisia asioita verrattuna sote-alueen byrokratian ja sääntöjen ylläpitämiseen!
