Mutta eipä niin minun biologinen kelloni! Sen sijaan, että olisin kääntynyt "torkku ja nauti"-asentoon, se päätti vetää täyskäännöksen suuntaan: "Herätys, nyt on juhlan aika!"
Kello näytti ulkomaailman mielestä jotain inhimillistä, mutta minä olin jo hereillä kolmen huudeilla ja tuijottelin kattoa. Tunne oli kuin olisin juuri juonut 10 kupillista espressoa ennen nukkumaanmenoa! Biologinen kello on tällä hetkellä selvästi vähän kapinallinen teini, joka on kaksi tuntia myöhässä koulusta tai tässä tapauksessa kaksi tuntia liian aikaisessa, eikä kuuntele ketään.
Sitten on tietysti ne lisämausteet tähän soppaan:
Täysikuu: Selvästi syyllinen. Se on kuin diskopallo, joka pitää valomerkkiä yllä silloinkin, kun pitäisi nukkua.
Jonkinasteinen nuha: Siihen yhdistettynä se sankariuni, jossa yrität hengittää nenän läpi ja epäonnistut dramaattisesti.
No, eihän tässä auta kuin ottaa tilanne haltuun. Olen nyt täällä, kahden tunnin etuajassa muuhun maailmaan nähden. Voisin melkein aloittaa aamupalan valmistelun naapureille! Tai sitten vain tuijotan seinää ja odotan, että aivot tajuavat, ettei ole vielä aamu.
Kyllä se siitä oikenee! Tai sitten minusta tulee uusi aamutelevision juontaja. Aika näyttää!
