Suomessa rakennetaan nyt tuulivoimaa sellaista vauhtia, että harva on ehtinyt ajatella sen toista puolta: purkamista. Vaikka tähän mennessä purettujen voimaloiden määrä on ollut häviävän pieni – virallisten lukujen mukaan vain muutamia kymmeniä (viimeisen neljän vuoden aikana vain 8 kpl) – tämä tilanne tulee muuttumaan rajusti, kun 2010-luvun alun voimalat saavuttavat 20–25 vuoden käyttöikänsä pään.
Meidän maaseudun ja metsätalouden ammattilaisten on syytä olla huolissaan siitä, että purkuvelvoite hoidetaan tinkimättömästi. Kyse on siitä, jätämmekö vuosikymmenien päästä jälkipolvillemme pelkän laskun ja maahan upotetut ongelmat, vai aidosti kiertotalouden mukaisen, puhtaan maan.
Kaksi isoa huolta maanomistajalle
Tuulivoimala on materiaalina pitkälti kierrätettävä: teräs ja kupari saadaan kiertoon. Haasteet tiivistyvät kuitenkin juuri niihin osiin, jotka eniten koskettavat maanomistajaa ja maankäyttöä: lapoihin ja perustuksiin.
1. Lapojen kohtalo: Komposiitista kiertotaloutta
Lapojen materiaali, lasikuitukomposiitti, on ollut maailmalla päänvaiva, sillä sen kierrätys on kallista ja vaikeaa. On myönteistä, että Suomen tuulivoima-ala on ottanut ohjat käsiinsä ja kehittänyt kotimaisen KiMuRa-ratkaisun, jossa murskattu lapajäte hyödynnetään sementtiteollisuudessa polttoaineena ja raaka-aineena.
Tämä on erinomainen esimerkki siitä, miten kiertotalous on toteutettavissa, kun tahtoa ja kotimaisia teollisia symbiooseja löytyy. Tällaiset ratkaisut on syytä integroida pysyväksi osaksi tuulivoimaloiden elinkaarta.
2. Massiiviset perustukset: Betonia metsämaahan?
Suurin ja kiistanalaisin purkuhaaste liittyy kuitenkin maan alle jääviin perustuksiin. Yksi voimala tarvitsee satoja kuutiometrejä teräsbetonia, valtavan "betonilautan" maassa. Purkaminen on kallista, jopa kymmeniä tuhansia euroja per voimala.
Moni vanhempi ympäristölupa on sallinut perustusten jättämisen 1–2 metrin syvyyteen maanpinnan alle purkukustannusten säästämiseksi.
Tämä on lyhytnäköinen ja maaseudun etujen vastainen käytäntö.
Kun me metsänomistajat tai maanviljelijät luovutamme maatamme energiantuotantoon, meidän on voitava luottaa siihen, että maapohja on palautettavissa alkuperäiseen tai uuteen käyttötarkoitukseen. Maahan upotettu jättimäinen betoni- ja teräsmassa vaikeuttaa tulevaisuudessa metsänkäsittelyä, ojituksia tai uutta rakentamista.
Tämän vuoksi vaadin, että:
Lainsäädäntöä tiukennetaan heti: Kaikissa uusissa tuulivoimaluvissa on edellytettävä perustusten täydellistä poistamista tai purkamista huomattavasti syvemmälle (esim. 3–5 metriin), jotta maanomistajan tuleva käyttöoikeus turvataan.
Jälkihoitovakuus on realistinen: Operaattoreilta perittävien vakuuksien on oltava riittävän suuria kattamaan juuri tämä kallis ja työläs perustusten purkutyö. Vakuuksien tulee olla riippumattomasti arvioituja.
Tuulivoima on tärkeä osa energiantuotantomme tulevaisuutta, mutta sen on oltava aitoa, kokonaisvaltaista vastuullisuutta. Se tarkoittaa sitä, että sähkön tuotannon hyöty ei saa jättää pysyvää, haitallista jälkeä maaseutumme maapohjaan.
Emme saa hyväksyä betonimuumioiden jättämistä metsiimme. Kiertotalouden on koskettava koko voimalaa, juuria myöten.
