Vain hetki, tuntuu siltä, vain silmänräpäys, kun syliini sain kaksi pientä, ensin toisen ja sitten toisen. Muistan ensi itkun ja pienen sormen puristuksen, ajan, jolloin maailma pyöri vain teidän ympärillänne, suloisen ja hauraan onnen keskuksen.
Se kaikki oli eilen. Tuntuu yhä iholla lämpönä. Ne ensiaskeleet, kuumeiset yöt ja suuret kysymykset. Käsi kädessä kuljettu polku puiston läpi, yhteiset naurut, ja ensimmäiset salaiset toiveet. Olimme tiiviisti, te kaksi ja minä, yksi sydän.
Nyt aika on jatkanut matkaa, se kantaa ja kuljettaa. Te olette aikuisia, vahvoja ja viisaita kulkijoita. Kumpikin omalla polullanne, kaukana ehkä, rakennatte elämää, jota vapaana saatte elää, olette löytäneet omat, ainutlaatuiset suunnat.
Rakkaus, jonka sain teihin istuttaa, kantaa nyt hedelmää, se kukkii ilman minun päivittäistä hoitoa. Ehkä näen teidät harvemmin, mutta tiedän: se pieni lapsi, jonka kädestä pidin, kulkee yhä sisällänne, ja minä kuljen mukana muistoissa.
Kiitos, että saan olla Isä. Tänään, kun katselen taakse ja eteen, sydämeni on täynnä ylpeyttä ja syvää, muuttumatonta, ikuista rakkautta. Hyvää Isänpäivää!
