Silloin, keskellä sähkösopimusten aavistuksen harmaata merta, loisti yksi tulos kuin juuri puhdistettu aurinkopaneeli:
"Buumi tarjoaa Buumi Uusiutuva -lisäpalvelun, jonka voit liittää melkein mihin tahansa heidän sähkösopimukseensa varmistaaksesi, että käyttämäsi sähkö on 100 % uusiutuvilla energialähteillä (aurinko, ja tuuli) tuotettua."
Johan tunsi sydämessään pienen, lämpimän piston. Tässä se oli! Vihreys! Ekologisuus! Hinta ei ollut tietenkään ilmainen, mutta eihän vihreys ole koskaan. Johan klikkasi, valitsi ja otti lisäpalvelun, turvautuen puhtaasti aurinko- ja tuuliteollisuuden hellään huomaan. Ja mikä parasta, sähkön alkuperän takaisi "Guarantee of Origin -alkuperätakuujärjestelmä." Johan tiesi, että se tarkoitti taattua, sertifioitua, aivan sitä itseään, puhdasta energiaa suoraan luonnon sylistä.
Kesä eteni aurinkoisesti, ja syksy toi mukanaan reippaat tuulet. Johan nautiskeli vastuullisuudestaan, kun puhdas, 100-prosenttisesti sertifioitu sähkö tuprusi pistorasioista.
Sitten tuli tammikuu.
Eräänä sydäntalven aamuna, loppiaisen jälkeen, Johan heräsi. Ei siksi, että olisi ollut levännyt, vaan siksi, että oli niin pirun kylmä.
Sähköpatterit olivat hyytävän kylmiä, kännykän laturi pistorasiassa hiljainen. Sähköä ei ollut.
Hämmästyksestä jäykistyneenä Johan kaivoi puhelimen ja soitti Buumin asiakaspalveluun.
"Päivää, Johan Ristimoukari tässä. Minulla on Buumi Uusiutuva – sopimus. Mutta talo on jäässä, sähköä ei tule mistään! Onko jossain sähkökatko?"
Langan toisessa päässä vastasi nuori nainen, jonka äänessä oli se tietty, tympääntynyt "olet-seuraava-tyhmä" -vivahde.
"Aijai, Ristimoukari. No, tyhmäkö te olette?" nainen kysyi suoraan. "Eikö teillä ollut tiedossa, että tammikuussa täällä Suomessa ei aurinko paista? Ja jos ei satu tuulemaan, niin miten me voimme taata, että meidän tuotantomme tuottaa teille tarvitsemanne sähkön?"
Johan nielaisi.
"Mutta... mutta se 'Guarantee of Origin'! Se takuu!"
"Ah, se! Alkuperätakuu takaa, että me ostamme sen uusiutuvan sähkönne markkinoilta. Se ei takaa, että sitä sähköä on saatavilla juuri silloin, kun se pimeä, tuuleton pakkaspäivä osuu kohdalle. Se takaa vain paperin, Johan. Se lukee siinä sähkösopimuksen pienellä präntätyssä kohdassa sopimuksen takasivulla."
Nainen huokaisi. "Eli nyt kun ei aurinko paista eikä tuule, tilanne on tämä. Sopimus on määräaikainen, ja sitä ei voi irtisanoa. Eikun... kärvistelkää nyt vaan kylmässä kämpässänne! Ja muistakaa: se on sentään vastuullisesti tuotettu kylmyys!"
Johan Ristimoukari tuijotti puhelintaan. Hänen oli pakko myöntää, että sähkö oli todellakin 100 % uusiutuvaa – se ei uusiutunut, kun sitä olisi tarvittu. Se oli aito, puhdas, sertifioidusti puuttuva sähkö. Ja tästä vastuullisuudesta hän sai maksaa koko lopputalven. Vastuullisuus kun ei tunne pakkasta eikä pimeää.
