Karhunnevankankaan ongelmien ytimessä ei ole tuulen puute tai tekninen osaamattomuus, vaan sähkömarkkinoiden pelisääntöjen muuttuminen tavalla, joka sotii luonnonlakeja vastaan. Kun hanke käynnistettiin vuonna 2019, sähköntuotantoa ennustettiin tunnin jaksoissa. Nyt siirtyminen 15 minuutin tasejaksoon on muuttanut laskelmat täysin. Tuulivoiman ennustaminen on luonnostaan äärimmäisen vaikea laji, ja vaatimus sitoutua tarkkoihin tuotantomääriin koko vuorokaudeksi eteenpäin 96 eri varttitunnin jaksossa on tuottajille lähes mahdoton rasti.
Haasteen ytimessä on sääennusteiden perimmäinen epävarmuus. Vaikka meteorologiset mallit ovat kehittyneet, ne eivät kykene aukottomasti ennustamaan paikallisia turbulensseja tai tuulirintaman tarkkaa saapumishetkeä minuuttitasolla. Vuorokausi eteenpäin tehty ennuste on aina valistunut arvaus, mutta nykyisessä markkinamallissa pienikin sääilmiön viivästyminen tai odotettua heikompi puuska muuttuu välittömästi kalliiksi taloudelliseksi tappioksi. Luonnonvoimat eivät tottele kelloa, ja sääennusteiden väistämätön epätarkkuus kääntää ennusteen virheelliseksi lähes jokaisen vartin kohdalla.
Ennustevirheestä tuli kallis lasku
Suurin ongelma on niin sanottu tasesähkön kustannus. Jos tuulipuisto ei osu ennusteeseensa varttitunnin tarkkuudella, se joutuu maksamaan erotuksen markkinahintaan. Venäjän tuonnin loppuminen on poistanut markkinoilta tasapainottavaa voimaa, mikä on nostanut tasesähkön hinnat ja heilahtelut ennätystasolle.
Karhunnevankankaan tilanne on muodostunut strategiseksi lukoksi, jossa vuosia sitten solmitut kiinteähintaiset sähkönostosopimukset eivät enää tunnista nykyisiä tasehallinnan kustannuksia. Tämä johtaa kestämättömään paineeseen, jossa tuottaja saa sähköstään sovitun hinnan, mutta joutuu samalla maksamaan markkinoille moninkertaisia sakkomaksuja ennustevirheistä, joita on käytännössä mahdotonta välttää, kun sääennustetta pilkotaan näin pieniin osiin.
Oppitunti tulevaisuutta varten
Yrityssaneeraus on tässä tapauksessa järkevä suojaliike. Se antaa mahdollisuuden neuvotteluihin rahoittajien ja asiakkaiden kanssa, jotta sopimukset saadaan vastaamaan nykyistä markkinatodellisuutta. On kuitenkin huolestuttavaa, jos sääntelyllä luodaan ympäristö, jossa vain kaikkein suurimmat pelurit kestävät markkinoiden volatiliteetin.
Vihreä siirtymä vaatii valtavasti investointeja, mutta investoinnit vaativat ennakoitavuutta. Jos 15 minuutin tasejakson kaltaiset tekniset uudistukset ajavat modernit tuulipuistot saneeraukseen, on syytä kysyä, onko markkinamekanismi rakennettu tukemaan vai jarruttamaan puhtaan energian tuotantoa. Karhunnevankankaan tapaus on herätyskello koko toimialalle: tekninen sääntelymuutos voi olla yhtä suuri riski kuin raaka-aineen hinnan romahdus.
