Vuonna 2010 tein päätöksen, joka osoittautui kestävämmäksi kuin moni nykyajan parisuhde. Sitä ennen minulla oli tapana vaihtaa Toyotaani säännöllisesti noin neljän vuoden välein, mutta tällä kertaa suhteestamme tuli 16-vuotinen pituuskasvun sijaan. Nyt uskollinen palvelija on vihdoin siirtynyt ansaitulle eläkkeelle.
Miksi tässä kesti näin kauan? Syitä on kaksi:
Teknologinen muutosvastarinta: Olen katsellut hybridejä, lataushybridejä ja täyssähköautoja hieman samalla tavalla kuin keskiaikainen talonpoika katselisi avaruusalusta – mielenkiinnolla, mutta turvallisen välimatkan päästä.
Taloudellinen realismi: Vanhan Toyotan vuosikustannukset olivat niin naurettavan alhaiset, että vaihtaminen olisi tuntunut suorastaan talousrikokselta itseäni kohtaan.
Lopulta otin kuitenkin "huiman" loikan kohti tulevaisuutta ja päädyin Toyota-hybridiin. Se on maltillinen askel sähköisempään suuntaan, mutta pitää jalat edelleen tukevasti maassa.
Miksi Toyota?
Valintaani ohjaa pragmaattisuus, jota kaikki eivät tunnu ymmärtävän. En koe tarpeelliseksi uhrata kokonaista työpäivää ajamalla autoa Jyväskylään huoltoon, kun voin hoitaa homman omalla kylällä. Arvostan vapaa-aikaani enemmän kuin brändi-imagoa, joka vaatii säännöllisiä pyhiinvaellusmatkoja merkkihuoltoon.
Asiantuntijakommentit
Kollegallani oli tietenkin vahva mielipide asiaan: hänen mukaansa Toyota ei ole auto ollenkaan. Onkin ollut mielenkiintoista seurata tätä keskustelua samalla, kun muistin hänen maininneen aiemmin Audinsa viettäneen viikon – ja sitä ennen useita viikkoja – "pajalla".
Jos määritelmä "oikeasta autosta" on se, että se seisoo korjaamolla ja kuluttaa omistajansa hermoja, niin myönnän ilomielin: minulla ei ole autoa. Minulla on vain kulkuväline, joka liikkuu silloin kun pitääkin.
