Kuntien ja kaupunkien hankinnat kattavat valtavan osan veronmaksajien varoista. Prosessi, jolla nämä hankinnat toteutetaan, on kuitenkin ajautunut tilaan, jossa todellinen päätösvalta on valunut ohi kansanvaltaisen valvonnan. Nykyisellään luottamushenkilön rooli hankintaprosessissa on usein pelkkä muodollisuus: seurata vierestä, kun matemaattinen kaava valitsee voittajan.
Viranhaltijavalmistelun varjoalue
Hankintaprosessi alkaa viranhaltijan työpöydältä. Tässä kriittisessä vaiheessa määritellään tarjouspyynnön ehdot, laatukriteerit ja pisteytysmallit. Jos laatukriteereitä ei aseteta riittävän korkealle tai ne korvataan pelkillä minimivaatimuksilla, hinta nousee ainoaksi ratkaisevaksi tekijäksi.
Ongelma on se, että luottamushenkilöt eivät pääse osallistumaan tähän määrittelyvaiheeseen. Kun asia lopulta saapuu lautakunnan tai hallituksen pöydälle, peli on jo pelattu. Pisteet on laskettu ja sijoitukset on määritelty ennalta annettujen kriteerien mukaan.
Matemaattinen automaatti ohittaa harkinnan
Julkisissa hankinnoissa vallitsee tiukka lainsäädäntö, joka suojaa tasapuolisuutta, mutta samalla se on tehnyt päätöksenteosta mekaanista. Jos tarjous täyttää minimiehdot ja on halvin, se on valittava – silloinkin, kun paikallistuntemus tai aiempi kokemus viittaisi siihen, ettei kyseinen valinta ole pitkällä aikavälillä kunnan edun mukainen.
Päätöksentekijä on tilanteessa, jossa tarjouksen hylkääminen on mahdollista vain poikkeustapauksissa, kuten ilmeisen alihinnan tai muotovirheen vuoksi. Muutoin luottamushenkilön tehtäväksi jää vain todeta pisteytyksen lopputulos.
"Päätöksentekijä ei enää päätä, vaan hän toteaa lopputuloksen, joka on lukittu jo valmisteluvaiheessa."
Strateginen ote takaisin luottamushenkilöille
Jotta kuntien hankinnat palvelisivat aidosti kunnan strategiaa – kuten paikallisen elinvoiman tukemista tai kestävää kehitystä – on prosessin muututtava. Luottamushenkilöiden roolin on siirryttävä prosessin loppupäästä sen alkuun.
Linjaaminen ennen kilpailutusta: Luottamushenkilöiden tulisi päästä linjaamaan suurten hankintojen laatupainotuksia ja tavoitteita ennen kuin tarjouspyyntö julkaistaan.
Strateginen ohjaus: Onko halvin hinta aina kunnan etu, vai pitäisikö elinkaarikustannukset ja paikallinen työllisyysvaikutus huomioida painokkaammin?
Avoimuuden lisääminen: Valmisteluvaiheen kriteerien asettamisen on oltava läpinäkyvää, jotta poliittinen vastuu toteutuu muutenkin kuin nimen kirjoittamisena valmiiseen pöytäkirjaan.
Kuntalaiset luottavat siihen, että heidän valitsemansa edustajat käyttävät valtaa. Nykyinen hankintakäytäntö kuitenkin osoittaa, että valta on siirtynyt teknisille kaavoille ja viranhaltijavalmistelulle. On aika palauttaa hankinnat takaisin osaksi todellista, harkintaan perustuvaa päätöksentekoa.
