Suomen energiakeskustelua on pitkään hallinnut sokea usko tuulivoiman autuuteen. Todellisuus on kuitenkin huomattavasti karumpi: tuulivoima on liiketoimintana ja energiajärjestelmän osana poikkeuksellisen vaikea ala. Alan perusongelmat – säädettävyyden puute, varastoinnin mahdottomuus ja markkinoiden itsekannibalisaatio – ovat nousemassa seinäksi, jota pelkkä toiveajattelu ei ylitä.
Markkina, joka syö itseään
Tuulivoiman suurin valuvika on sen kyvyttömyys vastata kysyntään silloin, kun sähköä todella tarvitaan. Tuulta ei voi tilata, eikä tuotantoa voi ajoittaa. Tästä seuraa ilmiö, jossa kaikki tuottajat puskevat sähköä verkkoon täsmälleen samaan aikaan. Kun tuulee kovaa, sähkön hinta painuu nollaan tai jopa negatiiviseksi, jolloin investoinnit eivät tuota mitään. Kun taas on tyyntä, hinta karkaa pilviin, mutta tuulivoimayhtiöillä ei ole mitään myytävää. Ala ikään kuin syö oman kannattavuutensa.
Teollisuuden ja tuotannon mahdoton yhtälö
Tuulivoima-ala odottaa kuumeisesti sähkön kulutuksen kasvua, jotta hinnat nousisivat tasolle, joka tekisi uusista investoinneista järkeviä. Tässä piilee kuitenkin kestämätön ristiriita. Suomeen houkutellaan parhaillaan energiaintensiivistä teollisuutta nimenomaan halvalla sähköllä.
Jos sähkön hinta nousee tasolle, jolla tuulivoimarakentaminen on kannattavaa, katoaa teollisuuden kilpailuetu. On vaikea kuvitella, että yritykset jonottaisivat Suomeen maksamaan kallista hintaa sähköstä, jonka saanti on kaiken lisäksi epävarmaa.
Säätövoiman huutava pula
Suurin kysymysmerkki on kuitenkin säätövoima. Tuulivoimaa ei voida lisätä loputtomiin ilman, että rinnalla on järjestelmä, joka paikkaa vajeen tyyninä päivinä. Nykyisellään olemme tilanteessa, jossa:
- Tuulivoima tarvitsee rinnalleen valtavan määrän säätövoimaa.
- Tämän säätövoiman pitäisi olla päästötöntä ja halpaa.
- Teollisuus ei ole halukas maksamaan tyynien päivien kallista "varmuusmaksua".
Mistä tämä halpa, päästötön ja nopeasti reagoiva säätövoima otetaan? Vesivoiman potentiaali on Suomessa pitkälti käytetty, ja akkuteknologia on edelleen liian kallista ja lyhytkestoista teollisuuden mittakaavaan. Ydinvoima on vakaata, mutta se ei toimi perinteisenä, nopeasti ylös- ja alasajettavana säätövoimana optimaalisesti.
Johtopäätös
Suomi on vaarassa rakentaa energiapaletin, joka on altis sään vaihteluille ja markkinahäiriöille. Jos emme löydä rehellistä vastausta siihen, miten säätövoima järjestetään ja kuka sen kustantaa, tuulivoiman "vihreä siirtymä" voi muuttua taloudelliseksi harharetkeksi. Emme voi rakentaa teollista tulevaisuuttamme pelkän toiveen ja suotuisan tuulen varaan.
