Sotavankileirillä nähtiin nälkää, kuolemaa ja kulkutauteja. Jämsässä jatkosodan aikana toimineesta sotavankileiristä on koottu kirja. Sovankileiri numero 23:lla olot olivat kurjat. Ankarat talviolosuhteet ja puutteellinen huolto veivät satojen vankien hengen.
Jatkosodassa Suomen sotajoukkojen edetessä itärintamalla suomalaissotilaiden käsiin jäi tuhansia venäläissotavankeja. Vankeja sijoitettiin leireille eri puolille maata ja heidät pantiin töihin.
Leiri sijaitsi osittain Orivedellä ja osittain Jämsässä, ja vankien tehtävänä oli rakentaa junarata Orivedeltä Jämsään. Sotavankileiri n:o 23 perustettiin oikeastaan Yhtyneitten Paperitehtaitten tarpeisiin. Tarvittiin kuljetuskapasiteettia, kun laivakuljetukset kävivät liian hitaiksi.
Rautatien rakentamista varten sotilashallinto luovutti noin tuhat sotavankia Orivedelle, josta vangit jaettiin kuuteen eri parakkiin. Jämsässä Partalanmäessä sijaitsivat Västilän ja Sammaliston vankiparakit.
Sadat vangit kuolivat kurjissa oloissa
Sotaponnistusten jo ennestään rasittamassa Suomessa valtavien vankimäärien ylläpitoon oli hyvin vähän edellytyksiä. Vangeille ei riittänyt kuin ruoan murusia ja sairaanhoito oli kehnoa.
- Ei ollut jalkineita eikä päähineitä, puutetta oli lähes tulkoon kaikesta.
Jos selvisi ensimmäisestä vuodesta, sen jälkeen ennuste selvitä hengissä oli aika hyvä.
Kurjien olosuhteiden vuoksi työn tuloksetkin jäivät laihoiksi. Pimiän mukaan jälkeä ei juuri syntynyt.
- Työ eteni huonosti. Sitä kai voi pitää lähinnä rangaistusluonteisena puuhana.
Tuhannesta sotavangista yli 300 menehtyi. Suurin tekijä oli tautikuolleisuus, mutta osa menetti henkensä yrittäessään kesän tullen paeta leiriltä.
- Karkaamisen yhteydessä henki lähti helposti.
Myös raipparangaistuksia annettiin esimerkiksi silloin, jos vangit kävivät kerjäämässä ruokaa tai tonkimassa syötävää tunkiolta.
- Paikalliset ihmiset tuntevat moniakin tapauksia, joissa väkivalta on riistäytynyt käsistä.
Sotavankileiri n:o 23 toimi vuoden ajan, joulusta jouluun. Juuri sitä pidempään miehet eivät olisi kestäneetkään.
- Sen jälkeen vangit sijoitettiin maatiloille, metsätöihin ja paperitehtaalle ja olot kohenivat kovasti. Jos selvisi ensimmäisestä vuodesta, sen jälkeen ennuste selvitä hengissä oli aika hyvä.
Kyläläiset säälivät nuoria vankeja
Kauhujuttujen lisäksi esiin nousi monia valoisiakin puolia.
Se oli kova ihmiskohtalo. Kovempaa ei voi olla.
- Ihmiset tunsivat sen kurjuuden ja hädän, jossa vangit elivät ja kyllä heitä koitettiin auttaa. Saatettiin heittää leipäpalaa, vaikka se oli kiellettyä, että ei tässä nyt ihan pahojakaan ihmisiä oltu.
Nuoret sotavangit herättivät kyläläisissä sääliä. Sammaliston vankiparakit sijaitsivat hänen lapsuudenkotinsa lähellä ja muistot vangeista piirtyivät 5 -vuotiaan pojan mieleen tarkasti.
- Kyllä minä muistan nämä vangit ihan tarkkaan. Säälitti, se oli kova ihmiskohtalo. Kovempaa ei voi olla.
Vankien ja kyläläisten välille syntyi myös ystävyyssuhteita ja - nuorista miehistä kun kyse oli - myös romansseja.
- Ja se se vasta kiellettyä olikin, erästä romanssia käräjöitiinkin.
Karttapaikan sijaintilinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti