Teoreettisesti yhden leveysasteen suuruisen kaaren pitäisi olla yhtä pitkä niin päiväntasaajalla kuin lähellä napojakin. Kuitenkin jo Isaac Newton 1600-luvulla uskoi, että maapallo on hiukan navoiltaan litistynyt. Maapallon koko ja muoto askarrutti myös tähtitieteilijä Friedrich Georg Wilhelm Struvea ja sai hänet ryhtymään suurisuuntaiseen hankkeeseen, nykyään "Struven ketju" -nimellä tunnettuun astemittaukseen.
Struven ketju on kolmioketju, joka kulkee lähellä itäistä 26° pituuspiiriä Hammerfestistä, Pohjoisen jäämeren rannalta, Mustallemerelle Ukrainan Izmailiaan. Ketjun pituus on noin 2820 kilometriä, ja se mitattiin vuosina 1816-1855 F.G.W. Struven johdolla.
Astemittauksen ketju muodostuu 258 kolmiosta, ja siinä on yhteensä 265 peruskolmiopistettä sekä 60 apupistettä. Ketjun pisteistä on valittu ja suojeltu yhteensä 34 edustamaan koko mittausta. Ketju kulkee nykyään kymmenen maan alueella: Norja (4 suojeltua pistettä), Ruotsi (4), Suomi (6), Venäjä (2), Viro (3), Latvia (2), Liettua (3), Valko-Venäjä (5), Moldova (1) ja Ukraina (4).
Ketju liitettiin Unescon Maailmanperintöluetteloon heinäkuussa 2005.
Oravivuoren huipulla sijaitseva piste, alkuperäiseltä nimeltään Puolakka mitattiin vuonna 1834 ja merkittiin poranreiällä kallioon. Struven ketjun mittauksista lähtien Oravivuori on ollut eräs Suomen geodeettisista peruspisteistä. Geodeettinen laitos mittasi samalle kalliolle ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1930, vain 43 senttimetrin päähän Struven ketjun pisteestä.
Paikalla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980 -luvun puoliväliin, jolloin GPS-satelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset. Vuosina 1969-1987 Oravivuorella oli myös Geodeettisen laitoksen tähtimittausasema. Paikalla on nyt Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen yhdessä rakennuttama kolmiomittaustorni muistuttamassa alueen merkityksestä Suomen kartoitukselle.
Kansalaisen karttapaikan karttalinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti