Tervetuloa Synninlukon luonnonsuojelualueelle
Synninlukon luonnonsuojelualueen (1 ha) ovat yksityiset maanomistajat perustaneet luonnonsuojelulain nojalla. Rauhoituspäätös 30.8.1965.
Polut ovat suhteellisen helppokulkuisia. Huom! Polut ovat vaativia noustaessa rotkon reunoille lähteen kohdalta sekä vajoaman lounaispäädystä.
Lohkareilla kasvava rauhoitettu hajuheinä (Cinna latifolia) kuuluu EU:n luontodirektiivi liite IV b nk. tiukkaa suojelua edellyttäviin lajeihin. Luokittelu: silmälläpidettävä. Esiintymän hävittäminen on luonnonsuojelulain (LSA 471/2013) perusteella kielletty.
Rauhoituspäätös kieltää alueella kaikenlaisen kallio- ja maaperän sekä kasvillisuuden ja eläimistön vahingoittamisen, rakentamisen, tulen teon ja muun luontoa ja maisemakuvaa muuttavan toiminnan.
Jämsän kaupunki
Jämsänseudun Luonnonystävät ry
Rotkon muodostuminen
Synninlukko on yli 200 m pitkä, n. 50 m leveä, 10-20 m syvä rotko eli murroslaakso, joka madaltuu luoteispäässään korpijuotiksi. Rotko on erillään pitkistä, Päijännettä halkovista, kaakko - luodesuuntaisista murrosjonoista, joista esimerkkinä seudullamme on Tiirinselkä- Ruotsinsuo - Ruuhi- eli Rotkojärvi -murros.
Synninlukon pohjoispuolella on lisäksi erillinen pieni rotkovajoama. Siellä ei ole kasvillisuutta vaan kuiva maaperä ja pohjalla on helppo kävellä. Tämä pieni muodostelma ei näy kartassa, mutta kannattaa käydä katsomassa.
Kallioperä on karua, graniittista syväkiveä, yli 1800 milj. vuotta vanhaa, muinaisen vuorijonon ja Keski-Suomen graniittilaatan raja-aluetta. Niin maisemallisesti kuin ekologisesti voidaan erottaa jyrkkä, varjoisa lounaissivun kallioseinämä; siellä on muodostunut seinämään valumavesien kuluttamaan verkkomaista jälkeä, pohjalla on jään työntämiä lohkareita ja pieniä soistumislaikkuja sekä koillisseinämä, paikoin lounaisseinämää loivempi, sammaloituneiden lohkareiden peittämä, silti jyrkkä, puustoinen ja runsaampi kasvillisuudeltaan. Kuusi on rotkon valtapuu.
Kasvillisuus
Rotkossa vallitsee mereinen mikroilmasto, ns. rotkoilmasto: kesällä korkeat äärilämpötilat leikkautuvat. Myös ilman kosteus on avoalueita suurempi, mikä näkyy saniaisten yleisyytenä: isoalvejuuri, soreahiirenporras, korpi- ja metsäimarre.
Jyrkkä kallioseinämä yhdessä rotkoilmaston ja valuveden kanssa on olva kasvupaikka monille sammalille. Seinä-, kerros- ja sulkasammal ovat lohkareiden valtalajit. Sulkasammal muodostaa kauniin vaaleanvihreitä laikkuja.
Sammalpeitteisillä lohkareilla kasvaa lajeja, jotka eivät pysty kilpailemaan elintilasta sulkeutuneessa kasvillisuudessa: mm. hajuheinä (rauhoitettu) sekä tällaisten palkkojen yleislaji kallioimarre. Sormisaran ja kaiheorvokin vol löytää louhikosta.
Rotkon mikroilmasto suosii lehtokasveja, joista mainittakoon lehtoarho, velhonlehti, käenkaali, metsäorvokki, oravan-, konnan- ja sudenmarja.
Synninlukon taru
Nimi 'lukko' tarkoittaa hämeen murteessa umpireunaista rotkoa, Jämsäläisittäin 'rotti'. Synninlukko on nimenä sodan "syntejä" vanhempi ja viittaa syntymään, 'synnyinlukko'. Oletettavasti rotko on ollut vainoja pakoon paenneen henkilön syntymärotko.
Synninlukosta kulkee seudulla monia tarinoita. Hämyisten kallioiden suojissa on ollut hyvä turvapaikka piileskellä. Isonvihan aikaan se on ollut väestön yleinen piilopaikka. Rotkon pohjalla on lähde, josta on saatu juomavettä. Kerrotaan, että Synninlukon lähde on niin syvä, että kun mullikka putosi rotkon reunalta lähteeseen, se löydettiin myöhemmin Jämsänjoesta, hurjimpien tarinoiden mukaan peräti Päijänteeltä. Lähteen yhteyttä Jämsänjokeen ei ole todistettu.
Synninlukon taru
"Tässä näen eessäni kalliorotkon karun; kertokoon se Synninlukon synkeän tarun: Jämsäläiset tottelivat Kaarle-kuningastaan. Mut kasakoitten partiot syöksyi heitä vastaan. Kirkonkylään yllättäen saapui vieras vāki: saalistivat omaksensa, minkä eessään näki, ryöstivät ja polttivat he kylän monen kerran päätteheksi surmasivat nuoren kirkkoherran."
Artturi H. Kiri
Kansalaisen karttapaikan karttalinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti