Viime vuosina Suomeen on rakennettu tuulivoimaa ennätystahtia. Sitä on markkinoitu paitsi vihreänä siirtymänä, myös varmana sijoituskohteena. Tuoreet uutiset Pyhäjoelta ja Ruotsista maalaavat kuitenkin huolestuttavan kuvan: tuulivoima-alan taloudellinen korttitalo horjuu, ja pahimmassa tapauksessa maksumiehinä ovat tavalliset suomalaiset eläkkeensaajat.
Yrityssaneeraus on varoitussignaali
Kauppalehden uutisoima saksalaisomisteisen Wpd:n hakeutuminen yrityssaneeraukseen on ensimmäinen selkeä merkki siitä, ettei ala ole immuuni markkinavoimille. Jos yhtiö tekee kolmessa vuodessa 44 miljoonan liikevaihdolla yli 52 miljoonan euron nettotappiot, kyse ei ole enää pienestä suhdanteesta. Vaikka syytä on haettu teknisistä tasesähköjärjestelmistä, todellisuus piilee usein liian halvoissa, kiinteähintaisissa PPA-sopimuksissa (Power Purchase Agreement), jotka on solvittu aikana, jolloin sähkön hintakehitystä ja rakentamiskustannuksia arvioitiin liian optimistisesti.
Eläkevarat riskialttiissa salkussa
Erityisen huolestuttavaa kehitys on sijoittajien kannalta. Ruotsissa talouslehti Affärsvärlden on jo raportoinut eläkerahastojen merkittävistä tappioista tuulivoimasijoituksissa. Suomessa tilanne on samankaltainen: eläkeyhtiöiden omistama Exilion Tuuli Ky on yksi markkinoiden suurimmista pelureista.
On kysyttävä suoraan: miksi Exilion ei ole enää vuoden 2022 jälkeen julkaissut konsernitilinpäätöstä, vaikka tytäryhtiöiden luvut osoittavat tuloksen heikentyneen selvästi? Avoimuus olisi eläkevaroista kyse ollessa välttämätöntä.
Tukien loppuminen on edessä oleva seinä
TV-KY ry:n havainto on pysäyttävä: osa tuulivoima-alueista pyörii tällä hetkellä veronmaksajien takaaman syöttötariffin turvin. Tämä tuki on kuitenkin määräaikainen (12 vuotta). Kun tukijaksot useissa kohteissa päättyvät lähes samanaikaisesti, tulokseen on odotettavissa raju pudotus. Jos tuotanto ei ole kannattavaa markkinaehtoisesti ilman tukea tai kestäviä PPA-sopimuksia, jäämme keskelle taloudellista kriisiä.
Johtopäätökset
Tuulivoima on tärkeä osa energiaomavaraisuuttamme, mutta se ei saa tapahtua taloudellisen realismin kustannuksella. On aika kysyä:
- Ovatko eläkeyhtiöt aliarvioineet tuulivoimaan liittyvät riskit?
- Miten käy paikallisten verotulojen ja maanvuokrasopimusten, jos operaattorit päätyvät saneeraukseen tai konkurssiin?
- Kuka vastaa voimaloiden purkukustannuksista, jos liiketoiminta muuttuu pysyvästi kannattamattomaksi?
Toivon, että päättäjät ja eläkeyhtiöiden hallitukset heräävät ennen kuin "vihreä kulta" muuttuu pelkästään punaisiksi luvuiksi tilikirjoissa.
