220 metriä korkea tuulivoimala ohitettiin hiljattain vain 400 metrin etäisyydeltä. Kokemus oli pysäyttävä ja surullinen muistutus siitä, mitä puhtaille luontoalueille on parhaillaan tapahtumassa. Näky on karu: entinen metsäalue on muutettu peruuttamattomasti kolkoksi teollisuusympäristöksi.
Suurin muutos ei kuitenkaan ole visuaalinen, vaan tunnelmassa. Paikka, jossa ennen kuhisi elämä, on nyt jätetty autioksi. Alueella ei enää liikuta vapaaehtoisesti – ei ihmisten eikä eläinten toimesta. On hätkähdyttävää huomata, ettei alueelta löydetä enää jälkeäkään villieläimistä, jotka yleensä jättävät merkkinsä luontoon.
Tuulivoimaa kuvataan usein puhtaaksi ja ympäristöystävälliseksi, mutta paikan päällä todellisuus nähdään toisena. Luonnon monimuotoisuuden on annettu väistyä massiivisten koneiden tieltä, ja rauhallinen erämaa on muunnettu meluisaksi tuotantolaitokseksi.
On kysyttävä, pidetäänkö luontoarvojen täydellistä tuhoamista hyväksyttävänä hintana energiasta. Luontoa ei voida korvata teollisuusalueella, jota elolliset olennot karttavat.
Tuulivoimalan ääninäyte Facebook -videopätkässä, laita äänet päälle
