Markkinariskin epäreilu siirto
Suurin epäkohta on riskin täysimääräinen siirto energiayhtiöiltä kuluttajalle. Pörssisähköä markkinoidaan "mahdollisuutena säästää", mutta todellisuudessa se on riskialtis johdannaismarkkina, jossa tavallinen kotitalous toimii koko järjestelmän puskurina. Kuluttajalla ei ole sähkömarkkinoilla suuryritysten suojaustyökaluja, mutta hän kantaa saman volatiliteetin. On kohtuutonta vaatia mummolta tai lapsiperheeltä pörssimeklarin analyysikykyä, jotta koti pysyisi lämpimänä ilman konkurssia.
Sääriippuvuus ilman varasuunnitelmaa
Olemme tehneet itsestämme tuulivoiman panttivankeja. Tuulivoima on loistava lisä, mutta se on keskittynyt maantieteellisesti länsirannikolle. Kun idässä tyyntyy ja lännessä lapojen jäätyminen pysäyttää myllyt, järjestelmä kyykkää välittömästi. On paradoksaalista, että energiayhtiöt valittavat sähkön olevan "liian halpaa investointeihin", vaikka samalla kuluttaja maksaa itsensä kipeäksi hintapiikkien aikana. Järjestelmä on rikki, jos se vaatii toimiakseen säännöllisiä kriisejä, mutta ei kannusta rakentamaan säätövoimaa tai varastoja.
Tehomaksu – piilovero sähköistymiselle
Uusin tulokas epäkohtien listalla on tehomaksu. Samalla kun valtio patistaa meitä luopumaan öljystä ja siirtymään sähköautoihin, verkkoyhtiöt alkavat rankaista tehosta. Vaikka Energiavirasto loivensikin 8 kilowatin kynnystä, se paukkuu sähkölämmitteisessä talossa rikki jo uunin ja kiukaan yhteisvaikutuksesta. Se on rangaistusmaksu tavallisesta elämästä, joka kohdistuu kipeimmin niihin, joilla ei ole varaa kalliisiin automaatiojärjestelmiin.
Johtopäätös
Sähkösopimusten viidakossa arpominen ei lopu, ennen kuin sääntelyviranomaiset ja päättäjät ymmärtävät, ettei sähkö ole vain pörssihyödyke, vaan perusoikeus. Tarvitsemme hajautetumpaa tuotantoa, investointeja varastointiin ja mielenrauhaa, jota ei ole hinnoiteltu vain rikkaimpien ulottuville. Markkinoiden tehtävä on palvella ihmistä, ei päinvastoin.
