Viime vuotta 2024 muistellaan sähkömarkkinoilla kummallisena poikkeusaikana. Pörssisähkö oli nollassa tai miinuksella peräti 900 tuntia. Moni tuuletti "ilmaista" energiaa, vaikka todellisuudessa negatiiviset hinnat olivat merkki sairaasta järjestelmästä, jossa tuotanto ja kulutus olivat täysin epätasapainossa.
Nyt näyttää siltä, että markkina on korjaamassa itseään. Sähkökattilat ja suuret akkuvarastot imevät liikaenergian verkosta ennen kuin hinta painuu pakkaselle. Tämä on tervetullutta kehitystä, mutta kuluttajan ei syytä huokaista helpotuksesta.
Vaikka sähkökattilat leikkaavatkin miinustunteja, ne eivät poista perusongelmaa: sääriippuvaisen tuotannon valtavaa vaihtelua. Tuulivoiman teho heittelee nollan ja lähes 10 000 megawatin välillä. Kun tuuli tyyntyy, sähkö on edelleen todella kallista. Akut ja kattilat auttavat lyhyissä piikeissä, mutta ne eivät elasta meitä viikkoja kestäviltä tyyniltä pakkasjaksoilta.
On ironista, että samalla kun tuulivoimakapasiteetti on kasvanut yli 9 000 megawattiin, sähkön hinnan ennustettavuus ei ole parantunut. Olemme rakentaneet järjestelmän, joka vaatii rinnalleen valtavan määrän "tekohengitystä" – akkuja, sähkökattiloita ja kulutusjoustoa – jotta se pysyisi pystyssä.
Markkinoiden uusi liiketoiminta, kuten sähkökattilat, on hieno tekninen edistysaskel. Se kuitenkin osoittaa, että olemme siirtyneet vakaan perusvoiman ajasta aikaan, jossa sähkön hinta on jatkuvaa tasapainoilua ääripäiden välillä. Kuluttajalle tämä tarkoittaa yhtä asiaa: pörssisähkön kyydissä on pysyttävä valppaana, sillä vaikka miinushinnat katoavat, hintapiikit eivät ole menossa minnekään.
Sähkömarkkinoiden "uusi normaali" ei ole halpaa ja tasasta, vaan monimutkaista ja herkkää. Meidän on varmistettava, että joustojen lisäksi Suomessa säilyy myös riittävästi säästä riippumatonta tuotantoa, jotta emme ole pelkkien sääennusteiden ja akkukapasiteetin armoilla.
