Julkiset hankinnat mielletään usein jäykäksi automaatiksi: viranhaltija laatii paperit, painaa nappia ja lopulta halvin tarjous voittaa. Moni ajattelee, että hankintalaki on "paha" ja pakottaa valitsemaan heikkoa laatua veronmaksajien rahoilla. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.
Hankintalaki on kuin urheilukilpailun säännöt. Kun peli vihelletään käyntiin ja tarjouspyyntö on lähetetty, lopputulokseen ei voi enää vaikuttaa. Siksi todellinen ratkaisu ja osaaminen tapahtuu jo ennen kilpailutusta – siinä hetkessä, kun määrittelemme, mitä olemme ostamassa.
Meillä on käytössämme kaksi pääreittiä onnistumiseen:
1. Tiukat laatukriteerit portinvartijana
Voimme asettaa rimalle korkean vähimmäistason. Tällöin vain aidosti pätevät toimijat pääsevät jatkoon, ja loppusuoralla halvin hinta onkin turvallinen valinta. Saat juuri sitä, mitä tilasit.
2. Laadun ja hinnan fiksu tasapaino
Voimme myös pisteyttää laatua, kuten kokemusta tai innovatiivisia ratkaisuja. Tämä antaa tilaa sille "sopivimmalle" kumppanille, joka ei välttämättä ole halvin, mutta on pitkällä aikavälillä edullisin ja kestävin valinta.
Miksi sitten usein päädytään valittamaan lopputulosta?
Syynä on usein rohkeuden puute tai kiire. Laatukriteerien luominen vaatii asiantuntemusta, mutta se kannattaa. Meidän on uskallettava määritellä laatu niin tarkasti, että se kestää vertailun.
Hankintalaki ei ole este hyvälle lopputulokselle, vaan se on työkalu. Kun opimme käyttämään laatukriteereitä nykyistä taitavammin, saamme euroillemme enemmän vastinetta: kestävämpiä rakennuksia, toimivampia palveluita ja parempaa arkea.
Valitaan laatu jo suunnittelupöydällä. Silloin kenenkään ei tarvitse ihmetellä lopputulosta.
