Infrastruktuuri on rakennettu "haaleille" talville
On suorastaan kiusallista, että "talven ihmemaana" tunnettu maa menee polvilleen heti, kun mittari laskee lukemiin, jotka olivat vielä muutama vuosikymmen sitten täysin normaaleja. Pientalojen putkirikot ja hyytyvä liikenne kertovat karua kieltä siitä, että varautuminen on unohtunut ilmaston lämmetessä. Rakennamme ja huollamme infraamme ikään kuin eläisimme Keski-Euroopassa, ja nyt maksamme siitä hintaa halkeilevina putkina ja jäätyvinä koteina.
Energiapaletti on tuuripeliä
Kaikkein kriittisin ongelma paljastuu kuitenkin sähkölaskussa. Kuten ennusteet kertovat, kova pakkasjakso kulkee käsi kädessä tyynen korkeapaineen kanssa. Tämä tarkoittaa, että samalla kun lämmitystarve räjähtää käsiin, tuulivoima – tuo vihreän siirtymän ylistetty pelastaja – tuottaa pyöreän nollan.
On kestämätöntä, että pörssisähköasiakkaat joutuvat jännittämään ensi viikon hintoja kuin uhkapelissä. Yhteiskunnan perustoimintojen, kuten kodin lämpimänä pitämisen, ei pitäisi olla riippuvaista siitä, sattuuko tuulemaan vai ei. Tarvitsemme kipeästi lisää säävarmaa perusvoimaa, jotta emme ole sään armoilla joka kerta, kun arktinen ilmamassa valuu rajan yli.
Lapin ja etelän välinen kuilu
On myös kuvaavaa, että kun etelässä uutisoidaan "peräti" 25 asteen pakkasista ikään kuin kyseessä olisi maailmanloppu, pohjoisessa on totuttu elämään näissä olosuhteissa ilman otsikoita. Tämä kertoo jotain olennaista suomalaisen median ja päätöksenteon keskittymisestä: ongelma on todellinen vasta, kun se tuntuu kehätien sisäpuolella.
Johtopäätös
Nyt mitattavat lukemat eivät ole poikkeustila, vaan muistutus siitä, missä maantieteellisessä sijainnissa elämme. Jos helmikuu jatkuu yhtä kylmänä, on korkea aika lopettaa päivittely ja aloittaa todellinen varautuminen. Meillä ei ole varaa rakentaa maata, joka pysähtyy joka kerta, kun talvi päättää näyttää voimansa.
