On aika puhua tuulivoimateollisuusalueista niiden oikeilla nimillä

Julkisessa keskustelussa on jo pitkään vallinnut tapa kutsua massiivisia energiantuotantokeskittymiä harhaanjohtavalla nimellä: tuulipuisto. Sana on nerokas markkinointitermi, mutta se antaa vääristyneen kuvan todellisuudesta. On tullut aika kutsua asioita niiden oikeilla nimillä – kyse on tuulivoimateollisuusalueista.

Sana "puisto" tuo ihmismieleen virkistysalueen, polkuja ja luonnonrauhaa. Tuulivoimahankkeilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä puistojen kanssa. Kun metsään rakennetaan satoja tonneja painavia betonisia perustuksia, kymmeniä kilometrejä raskaan liikenteen kestäviä teitä ja massiivisia sähköasemia, alkuperäinen luonto katoaa. Tilalle nousee raskas teollinen infrastruktuuri.

Miksi terminologialla on merkitystä? Koska kieli ohjaa päätöksentekoa. Jos puhumme "puistosta", sivuutamme helpommin hankkeiden vakavat sivuvaikutukset:

• Luontokato: Alueiden pirstoutuminen ja metsän raivaaminen teolliseen käyttöön.
• Melu ja välke: Teollinen melu, joka kantaa kilometrien päähän ja rikkoo hiljaisuuden.
• Maiseman teollistuminen: Satojen metrien korkuiset terästornit hallitsevat horisonttia tavalla, jota mikään "puisto" ei tekisi.

Kukaan ei kutsuisi avolouhosta "kivipuistoksi" tai paperitehdasta "paperipuistoksi". Silti tuulivoiman kohdalla hyväksymme tämän kielellisen kaunistelun. Emme voi käydä rehellistä keskustelua vihreästä siirtymästä, jos emme suostu näkemään sen hintaa.

Energiantuotanto on välttämätöntä, mutta sen ei pitäisi vaatia totuuden piilottamista kauniiden sanojen taakse. Tuulivoima on teollisuutta, ja teollisuusalueet kuuluvat teollisuudelle varatuille paikoille – ei keskelle koskemattominta luontoamme puiston nimellä naamioituna.

Nimi on enne. Aloitetaan rehellisyys terminologiasta.