Suomea markkinoidaan nyt maailmalla vihreän energian luvattuna maana, ja datakeskusinvestoinnit nähdään talouskasvun pelastajina. Fingridin entisen toimitusjohtajan Jukka Ruususen tuore varoitus on kuitenkin syytä ottaa vakavasti: olemme rakentamassa korttitaloa, jossa tavallinen sähkönkuluttaja kantaa suurimman riskin.
Ongelman ydin on kahden yhteensopimattoman trendin kohtaaminen. Toisella puolella on sääriippuvainen tuotanto, eli tuulivoima, joka tarjoaa halpaa sähköä vain silloin, kun tuulee. Toisella puolella ovat valtavat datakeskukset, joiden sähkönkulutus on massiivista ja täysin joustamatonta. Kun tyyni pakkasjakso iskee, nämä kaksi maailmaa törmäävät rajusti.
Teollisuusneuvos Tatu Pahkala työ- ja elinkeinoministeriöstä on oikeassa siinä, että halpa tuulivoima houkuttelee investointeja. Mutta kuka maksaa laskun silloin, kun tuuli ei puhalla? Tällä hetkellä vastaus on: suomalainen kotitalous ja pienyrittäjä. Datakeskuksilla ei ole velvoitetta osallistua talkoisiin omalla varavoimallaan, eivätkä ne jousta hinnankaan edessä.
On naiivia uskoa, että vapaa markkina korjaisi tilanteen itsestään. Kuten Ruusunen esittää, tarvitsemme kipeästi säädettävää voimaa – esimerkiksi Wärtsilän moottorivoimaloita – jotka voidaan käynnistää minuuteissa. Tällainen "vakuutusratkaisu" on kuitenkin kallis rakentaa pelkkien satunnaisten hintapiikkien varaan.
Tässä kohtaa katseet kääntyvät EU-komissioon. Brysselin jääräpäinen luottamus lyhytaikaiseen joustoon ja akkuihin ei riitä Pohjolan talvessa. Tarvitsemme kansallisen kapasiteettimekanismin, jolla varmistetaan säätövoiman kannattavuus. Jos EU estää valtiontuet ja markkinavetoiset investoinnit jäävät tekemättä, riskinä on sähköjärjestelmän epävakaus ja kestämättömät hintapiikit.
Suomi ei voi olla pelkkä halvan raaka-aineen (tuulisähkön) tuottaja, joka antaa kansainvälisten teknologiajättien viedä hyödyt ja jättää riskit kansalaisten maksettavaksi. Datakeskusten tulo on tervetullutta, mutta niiden on joko osallistuttava säätövoiman kustannuksiin tai valtion on saatava lupa tukea huoltovarmuutta varmistavaa energiantuotantoa.
Muuten "vihreä siirtymä" muuttuu tavallisen suomalaisen silmissä pelkäksi kalliiksi harrastukseksi, joka vaarantaa perusoikeuden edulliseen ja varmaan sähköön.
