Himos on tällä hetkellä kuin suoraan sadun sivuilta – todellinen talven valtakunta, jossa valkoinen vaippa peittää kaiken alleen. Tässä tunnelmapala Himoksen lumisesta rauhasta:
Tykkylumiset puut: Rinteitä reunustavat metsät ovat muuttuneet jättimäisiksi, valkoisiksi veistoksiksi. Paksu tykkylumi on kuorruttanut kuuset niin painaviksi, että oksat kumartuvat maata kohti kuin kunnioituksesta talven voimaa kohtaan. Ne näyttävät jähmettyneiltä peikoilta tai pumpulipilviltä, jotka vartioivat laskettelijoita.
Hiljaisuus ja pehmeys: Paksu lumikerros toimii luonnon omana äänenvaimentimena. Vaikka rinteissä riittää vauhtia, metsän siimeksessä vallitsee rikkumaton rauha. Suksi suhisee pehmeästi hoidetulla rinteellä, ja puuterilumi pölähtää kevyesti jokaisella käännöksellä.
Sininen hetki: Iltapäivän hämärtyessä taivas värjäytyy syvän sinitaitteiseksi, ja rinteiden valot syttyvät palamaan kuin tähdet. Tykkylumi heijastaa valoa ja saa koko rinnealueen hohtamaan mystistä, lämminhenkistä hohdetta.
"Himos ei ole vain paikka harrastaa, se on tila hengähtää. Kun ympärillä on metreittäin lunta ja tykkylumiset puut kuiskailevat talven tarinaa, kiire unohtuu rinteeseen."
Kuvittele aamu mökillä: keität kahvit, vedät verhot sivuun ja ikkunan takana avautuu täysin valkoinen panoraama. Unta tosiaan piisaa, ja se lumi... sitä on kaikkialla, puhtaana ja koskemattomana.
